Mikä lomailijatyyppi olet?

Meitä lomailijoita on montaa eri tyyppiä. Melkein jokainen tykkää viettää vapaat neljäviikkoiset siten, että loma tuntuu itsestä juuri parhaalta - ja loma tuntuu lomalta. Aina kun perheyhtälössä on enemmän kuin yksi ihminen, on lomien yhteensovittaminen taidetta. Lapsisirkuksessa voi parhaimmillaan käydä niin, että isä ja äiti tykkäävät eri tyyppisestä lomasta ja sirkuksen pienimmillä jäsenillä on myös omat mielihimonsa. Jos isä tykkäisi istua pieruverkkarit jalassa mökin laiturilla ja äiti katsella Kanariansaarten rantoja, niin asiaa ei helpota, jos pienet huutavat Tykkimäkeen ja teinit haluavat pysyä kotona. Mistä löytyy sopu?

Näin kolmannen lomaviikon kunniaksi hieman kevyttä viihdettä siitä, millaisiin tyyppeihin suomalaiset lomalaiset jakaantuvat

 

Mökkiläisen unelma - piilopaikka arjesta

a) Mökkeilijät

Mökkeilijät pakkaavat auton täyteen jo viimeisen työpäivän aattona, jotta perjantaina kello 15:50 voidaan perhe pakkosiirtää mökille. Perhefarkku on lastattu kattoa myöten erilaisilla tavaroilla ja tosimökkiläiset ottavat koukkuun roikkumaan vielä peräkärryn, jotta varmasti voidaan olla varmoja, että kaupunkiin ei kesken loman tarvitse palata.

Matkalla käydään vielä kyläkaupassa ja ensimmäinen rentouttava olut avataan jo mökille johtavalla hiekkatiellä. Kesä alkaa lopullisesti sillä, kun aitasta haetaan päälle mökkivehkeet ja vaihdetaan liituraita kuluneeseen kolmeraitaan ja päähän kruunuksi hankkijan lippis. Verannalla roikkuva vanha matkaradio herää elämään ja pihapiirin täyttää Radio Suomi. Mökin laiturilta kuuluu lyhyt tölkin sihahdus ja pitkä huokaus, kun mökin isäntä on palannut kesäksi kotiin.

Mökiltä ei sitten tullakaan kaupunkiin muuta kuin katsomaan postit ja käymään kaupassa. Tosin nykyisin voi ne vähäiset postit kääntää mihin huvittaa ja ruohonkin leikkaa vaikka postimies ohimennessään. Mökki on näiden ihmisten sielujen koti ja ainoa oikea paikka viettää lomaa. Muualle ei haikailla, eikä muuta tarvita.

Perinteinen mökkeilijä nauttii siitä, että asiat ovat yksinkertaisia ja ero arkielämään on suuri. Mökillä luovutaan vapaaehtoisesti kaupungin mukavuuksista, hälystä ja kiireestä. Tosin nykyaikaiset mökit muistuttavat enemmän omakotitaloa kuin perinteistä mökkiä, mutta onhan ainakin ympäristö toisenlaista.

Minusta ei ole perinteiseksi mökkeilijäksi, en ehkä osaa riittävästi nauttia siitä, että elämää kurjallistetaan kesän ajaksi ja eletään luonnon armoilla ilman moderneja mukavuuksia. On vaikea ymmärtää, että kiksit saa siitä, kun pyörii vuosikymmeniä vanhoissa verkkareissa tiskaamassa astioita käsin pesuvadissa itikoiden syötävänä. Sain siitä varmaan tarpeeksi jo lapsena. Ja jotenkin sitä osaa arvostaa, että tiskit sekä pyykit pesee kone. Varmaan sattuman lisäksi puhtaasta mukavuudenhalusta kesäpaikkamme sijaitsee ruutukaavalla ja kaikkien kodinkoneiden ulottuvissa.

Karavaanarin leiri on kompaktissa koossa

b) Karavaanarit

Viimeisen työviikon perjantaina karavaanari pakkaa perheensä lasikuituiseen nakkikoppiin, kääntää kapteeninistuimen käsinojan alas ja taittelee paperikartasta oikean sivun esiin. On aika ottaa nokka kohti uusia ja tuntemattomia uria. Edessä on karavaanarin loma!

Liikkuvien lomailijoiden todellisella aatelisilla pölyttyy talven ajan tallissa matkailuauto tai -vaunu. Sitä hivellään ja huolletaan läpi pitkän talven, koska tiedetään, että lomalla kesäkaveri saa taas niellä asvalttia Suomessa ja muualla. Pitkän ja kylmän talven kestää, kun saa selailla GT-karttoja ja suunnitella etukäteen reittejä, joita tulevana kesänä reissataan. Keskustelupalstoilla jutellaan uusista leirintäalueista ja sovitaan treffejä jonnekin päin Suomea.

Karavaanarit ovat yhtä suurta perhettä, jotka kerääntyvät iltaisin omille kokoontumispaikoilleen. Siellä vertaillaan vehkeitä ja kuljettuja reittejä. Lomafiilis tulee yhdessäolosta ja siitä, että saa viettää aikaa perheen sekä kaltaistensa kulkijoiden kanssa ja nähdä maailmaa. Kiire ja karavaanari eivät mahdu samaan autoon. Matkailu ei ole pelkkää siirtymistä paikasta toiseen, vaan reitin varrella voi pysähtyä näkemään hienoja paikkoja ja suorimman tien sijaan voi valita hieman pidemmän kiertoreitin. Karavaanari näkeekin Suomesta enemmän kuin pelkät yksinumeroiset tiet.

Karavaanarit ovatkin jalostettuja mökkiläisiä, jotka eivät malta pysyä paikallaan. Elämä on pienten neliöiden sisällä ja huomattavasti arkea yksinkertaisempaa. Karanaanareiden neliöt vaan liikkuvat paikasta toiseen. Ehkä nämä ihmiset ovat onnistuneet yhdistämään mökkeilyn ja matkailun hyvät puolet. Jotenkin olisi vaikea kuvitella, että karavaanarin voisi sulkea viikkotolkulla majailemaan jonnekin erämaamökkiin ja yhtä vaikea on kuvitella karavaanarin lähtevän millekään ryhmämatkalle Las Palmasiin - omaa rotuaan siis tyystin.

Itse en ole koskaan ollut karavaanari. Mielenkiintoa kyllä tuollaiseen kumipyörämatkailuun olisi ja uskon, että liikkuvalla alustalla minunkin levoton mieleni pysyisi kurissa. Tuo into on kuitenkin syttynyt vasta nyt kultaisessa keski-iässä. Nuorempana oli varmaan liian kiire päästä paikasta toiseen, eikä osannut oikealla tavalla nauttia pelkästä matkanteosta. Karavaanarit näkikin pelkkinä tientukkeina, joiden pääasiallinen tehtävä oli hidastaa kanssakulkijoiden menoa. Ehkä joku kesä meidänkin on vielä otettava matkailuauto alle ja lähdettävä baanalle testaamaan, kuinka pitkän jonon sinne taakse saa kerättyä. Jos ei siitä muuta saisi, niin ainakin blogiin hyvää juttua - ja se on itsessään jo tekemisen arvoista.

Viimeisen lomapäivän iltana Hymerin valot pyyhkivät kotitalon seinää ja kesäkaveri ajetaan talliin odottamaan tulevia reissuja. Yön hiljaisuudessa kuski taputtaa lasikuituista koppaa ja kiittää kesän kilometreistä. Karavaanari palaa arkeen.

Matkailevat motoristit ovat oma rotunsa

d) Veneilijät ja motoristit

Karavaanarin viritetty versio kulkee tietä pitkin moottoripyörällä tai sitten vesiä pitkin veneellä. Idea on sama kuin karavaanarilla, että nautinto tulee siitä, kun näkee ja kokee maailman liikkuvin silmin. Matkaa tehdään säiden armoilla ja tuulten pieksämänä, eikä pienistä valiteta.

Erona karavaanariin on se, että matkaa tehdään rakkaudesta lajiin. Suomen kesässä ideaalit ajosäät ovat alle yhden käden sormilla laskettavissa, joten motoristi sietää sadetta, tuulta ja kylmyyttä. Vain sydämeltään todellinen motoristi lähtee tien päälle viikoiksi ajamaan ja kokemaan maailman visiirin takaa.

Ja sama se on veneelläkin. Niitä Instagramin kestäviä tyyniä poutasäitä on todella harvassa ja veneily suomalaisessa kesäisessä kylmässä ja tuulisessa säässä vaatii lujaa luonnetta ja halua olla keinuvalla alustalla. En kyllä ihmettele, että veneilijät matkaa paatillaan tekevät. Mistään tuskin löytyy niin hienoja sisävesireittejä kuin Suomesta ja maailma on todella erilainen veneilijän silmin. Reitit kulkevat usein siellä, mihin autoilija (tai motoristi) ei näe. Eikä veneilijä ole sidottu yhteen mökkirantaan, vaan rantaa voi vaihtaa joka päivä.

Minä en ole koskaan ollut mikään himoveneilijä. Veneentekijän poikana olen toki nähnyt kaikenkokoisia ja näköisiä veneitä, mutta matkailualustaksi en venettä ottaisi. Ja vaikka ajankin moottoripyörää, niin minä en mielelläni lähde päivien reissulle kahdella pyörällä. Tässäkin varmaan mukavuudenhalu voittaa ajamisen himon. Jääköön mopo muunlaista ajelua varten. Luulenkin, että veneilijän ja motoristimatkailija maailmaa voi täysin ymmärtää vain toinen samanlainen.

Siivet kantaa etelään, vain sorsa lentää pohjoiseen

e) Matkailijat

Matkailija laskee tarkkaan ajan, jolloin töistä on karattava, jotta on ajoissa Helsinki-Vantaan ulkomaan terminaalissa. Auton takakontissa odottavat puolilleen pakatut matkalaukut ja povitaskua polttavat matkaliput. Suomen pölyt jäävät taa loman ajaksi!

Matkailijat alkavat keväällä tutkia katalogeja ja äkkilähtösivustoja. Matkailuaiheisia blogeja ahmitaan ja kaikki kommenttikentät luetaan tarkasti läpi ennen lopullisen kohteen valitsemista. Kun kesäloma koittaa, niin Samsonitet pakataan pullolleen kesähepenettä ja visa ladataan täyteen, koska on aika matkustaa. Yleensä nämä tyypit kiertävät maapalloa paikkaa vaihtaen ja uusia kokemuksia keräten.

Viimeisellä lomaviikolla sitten sinivalkoiset siivet (tai nykyisin yleisimmin punavalkoiset) tuovat reissulaiset ruskettuneena ja miljoona kokemusta rikkaampana kotiin. Arki ei juurikaan harmita, koska enää muutama kuukausi, niin on aika alkaa varaamaan seuraavan kesän unelmaa.

Tätä porukkaa alkaa meissä keski-ikäisissä olla vuosi vuodelta enemmän. Keski-iän kultaisessa kolmiossa kohtaavat löysä raha, lisääntynyt lapsivapaa aika sekä reipas uteliaisuus. Matkustamisesta on tehty helppoa ja houkuttelevaa ja koko maailma on auki sille, joka uskaltaa ja haluaa nähdä. Lähes jokaiseen maailman kolkkaan on mahdollista matkustaa ja etenkin lentojen hinnat suorastaan pakottavat ottamaan siivet alle ja pitkän lähdön. Nykyisin taitaa Etelä-Eurooppaan päästä samalla hintaa pariksi viikoksi kuin ennen Tukholman risteilylle ikkunallisessa hytissä - kummankohan sitä valitsisi??

Loman fiilis ja nautinto tulevat siitä, että arkinen maisema vaihdetaan totaalisesti. Maailmassa riittää näkemistä, eikä matkailijan kartta ole koskaan valmis - aina on paikkoja, jotka pitää vielä nähdä ja kokemuksia, jotka täytyy elää.

Lienee turha sanoa, että tätä matkailijoita hieman jopa kadehdin. Etenkin alkukesästä oma jalkani alkaisi kummasti vipattaa tuonne Keski-Euroopan suuntaan ja kesäisin hieman saatan jopa kuolata kavereideni matkakuvien päälle. Toisaalta nykyinen some- ja kamera-joka-paikassa-aika tuovat maailman lähemmäs meitäkin, joilla matkailun ajat ovat vielä edessäpäin.

Toiset vaan viihtyy kotona

e) Kotoilijat

Kotoilijat eivät poistu kotoaan, oli arki tai loma. Koti on paras paikka maailmassa ja siellä viihdytään kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina. Etenkin, kun lapset ovat teini-ikäisiä, niin kotoa lähteminen muuttuu haastavaksi. Lapset eivät ole enää huvipuistoiässä, eikä heitä nuo museotkaan juuri sytytä. Jos teinit johonkin kinuavat, niin festareille - ja ehdottomasti ilman vanhempia!

Ainakin meidän perhe on jo muutaman vuoden kotoillut ison osan lomista. Toki teemme reissuja mummolaan ja muuten lähiseudulle, mutta aika lailla teinistö hengailee mieluummin kavereidensa kanssa ja sen ikäisten pakottaminen useammaksi tunniksi autoon olisi kidutusta kaikille osapuolille. Siinä vaiheessa, kun viimein saavuttaisimme määränpään, olisi auto niin täynnä pakattua raivoa ja kyllästymistä, että räjähdys vastaisi kirkkaasti pohjois-Korean ydinlatausta.

Kotoilijan loma tulee siitä, että aikataulut ja elämänrytmi muuttuvat. Kun mihinkään ei ole kiire, niin arki tuntuu erilaiselta, vaikka sitä viettäisi samassa paikassa kuin muulloinkin. Ja kesälomalla aikaa vietetään enemmän pihalla grillaten ja chillaten, eikä talviseen tyyliin olohuoneessa telkkarin edessä. Eli muuttuu se maisema, vaikka paikka ei.

Eikä kotona olemisessa ole mitään pahaa. Minäkin viihdyn muuten kotona, mutta loma-aikaan tuntuu, että kaikki tekemättömät työt muistuttavat ikävästi olemassaolostaan ja takaraivoa jäytää fiilis, että rantatuolissa lokottelun sijaan pitäisi olla haalarit päällä maalaamassa jotain nurkkaa. Kun taas on kotoa pois, niin tekemättömät työt eivät rasita mieltä. Toisaalta jos on reipas ja hoitaa remppahommat loman alussa, niin loppuloman voi lekotella hyvillä mielin vaikka sitten rantatuolissa tai grillin ääressä.

f) Bonus - baarittelijat

Tunnen minä sitäkin sakkia, joka tykkää istua lomansa baarissa. Loman alkajaisiksi siirrytään työpaikalta baariin ja jätetään visa narikkaan. Sitten baarituttujen kanssa vietetään muutama viikko yötöntä yötä ja palataan vapisevin käsin töihin, jos muistetaan. Ja jos se ryyppy ei meinaa muuten katketa, niin otetaan sitten vauhtia katkolta.

Näitä tyyppejä ei oikein lomailijoiksi voi edes kutsua, vaikka kai se tuokin on joku elämäntapa. Toisille ihmisille vaan tuo baarista poispääsy on vaikeampaa kuin toisille ja joillekin siitä omasta lähibaarista muodostuu toinen koti. Mikäpä minä olen kenenkään elämäntapaa moittimaan - vanhana sosiologina kun on ymmärrettävä vähän kaikkea.

 

Kun lomaillaan, niin tyyli on vapaa ja jokaisen valittavissa

Löysitkö näistä tyypeistä itsesi vai oletko vielä jotakin muuta mainitsematonta kategoriaa? Oletko ehkä festarieläin tai vaeltaja vai onko kulkupelisi juna, jolloin oletkin interreilaaja - vai haluatko pyhittää lomasi kenties urheilulle? Kuinka sinä tykkäät viettää lomaa ja kuluttaa noita kesän kalliita neljäviikkoisia?

Lomassa pääasia on, että sitä viettää omalla tavallaan ja arjesta poiketen. Loma on latautumista ja lepäämistä varten. Ja kyllä sielu ainakin lepää,vaikka harrastaisitkin matkailua tai riekkuisit festareilla koko loman.

 

 

Tämän blogitekstin kuvitus tuli Pixabayn ilmaisesta kuvapankista.