Musta tulee podaaja

Ei liene suuri salaisuus, että olen melkoisen viehtynyt äänimediasta. Olen tännekin kirjoittanut useampaan kertaan rakkaudestani radioon ja etenkin Aamulypsyyn. Minulle ääni on tietojen välitystapana ehkä helpoin ja kätevin tapa omaksua informaatiota. Tykkäään myös radion viihteellisestä arvosta - vaikutus kuulijaan on saatava pelkällä äänellä. Se on vaikeampaa kuin vaikka televisioviihteessä.

Radio vapauttaa kädet tekemään samalla jotain muuta. Televisio, kirjat tai lehdet sitovat johonkin paikkaan. Niiden seuraaminen on intensiivisempää kuin radion, jonka voi jättää taustalle pärisemään, kun teet vaikka kotitöitä. Ja univammaiselle radio on öisin paras kaveri, kun lämpimän peiton alta ei malta tulla pois ja jotain viihdykettä on saatava. Ei ole yksi eikä kaksisataa kertaa, kun olen herännyt yöllä ja pienen valvomisen jälkeen kaivanut sängyn vierestä napit korville ja kuunnellut jotain hyvää ohjelmaa tai podcastia.

Ääni voi olla myös jotenkin intiimimpi media. Jos lähdet lenkille ja laitat napit tai kuulokkeet korville, niin sieltä kuuluva ääni tulee todella lähelle. Tuntuu kuin joku kuiskaisi juuri sinun korvaasi (no harvemmin mitään kuiskausohjelmia sentään kuuntelen....vaikka tosin niillekin voisi olla markkina olemassa). Ja etenkin kuulokkeilla kuunnellessa se ääni vie kyllä mennessään - keskityt kuunteluun totaalisesti.

Televisio-ohjelmassa olet sivustaseuraaja, kun taas radio-ohjelmassa olet yksi osallistuja

Minulle parhaat radio-ohjelmat kertovat tarinoita. Niissä juontajina on aitoja tyyppejä, jotka puhuvat omalla äänellään ja kertovat juttua, johon pääsee mukaan. Jotenkin minulle radio on se vanhan kansan Shellin kantapöytä, johon kylänmiehet kokoontuivat yhteiselle kahville vaihtamaan kuulumiset ja muodostavat oman pikaparlamentin (terveisiä appiukolle tästä mielikuvasta, arvaa mistä se on peräisin....). Hyvä radio-ohjelma saa osallistumaan, joko pään sisällä tai ihan ääneen.

Ne ärsyttävät radiomainokset

Ohjelmien lisäksi kuuntelen tarkasti myös radion mainoksia. Taso mainoksissa on sanalla sanoen kirjava. Osa mainoksista kuulostaa siltä, että ne on äänitetty "ihan omalla porukalla autotallin nurkassa - ja hyvähän siitä tuli"-metodilla, kun taas osaan on selkeästi nähty vaivaa taustojen ja äänimaailman kanssa. Ammattimaisen jäljen tunnistaa! Tietenkin isommissa kampanjoissa mainosääninä on muualtakin tuttuja julkkiksia, mutta tunnistan äänen perusteella muutamia ihan radiomainos-starojakin, kuten esim. Jukka Puputti tai tämä kaveri

Parhaita radiomainoksia jaksaa kuunnelle kerrasta toiseen, mutta huonoimmat tökkäävät ekasta kerrasta. Ja toki on niitäkin, jotka muuttuvat ärsyttävästä sitten pitkällisen väsytyskampanjan jälkeen siedettäväksi tai jopa hyväksi. Radiomainoksen tekeminen onkin kestävyyslaji - siinä tärkeintä on se, että mainos kestää toistoa ja monia kuuntelukertoja. "Monennellako kerralla kuuntelija kyllästyy mainokseen ja viesti ei enää mene perille, vaan alkaa toimia itseään vastaan". (No mainosten voimahan on myös siinä, että ne jättävät muistijäljen ihmisen mieleen eli kun olet apteekissa, niin minkä tuotemerkin muistat valintaa tehdessäsi. Tuon muistijäljen voi saada aikaan monella eri tavalla).

Radiomainoksessa on se pirullisuus, että kanavan vaihto ei aina ole niin yksinkertaista kuin televisiossa. Telkkarin mainoskatkoilla käydään jääkaapilla, vessassa ja jos noita tarpeita ei satu olemaan, niin aika kulutetaan kanavapujotteluun paremman ohjelman toiveissa.

Jos taas kuuntelet radiota vaikkapa lenkillä, niin harva lähtee kaivamaan puhelintaan toppatakin taskusta ja vaihtamaan radiokanavaa huonon mainoksen takia.

Tällä hetkellä podcast-fanit ovat vähän pehmoisempaa sorttia.

Fanista tekijäksi

Luonnollisesti äänimedian fanittaminen johtaa siihen, että tekee mieli päästä kokeilemaan, kuinka omalla äänellään voisi tuottaa tarinaa. Mainosääneksi minusta tuskin olisi, vaikka kuinka manailisin tuotosten tason heikkoutta. Tekeminen kyllä kiinnostaisi ja suunnittelu vielä enemmän, mutta harva mainostoimisto ottaa kaveria kylmiltään talliin, vaikka tahto veisikin läpi harmaan kiven.

Toinen mahdollisuus päästä äänimaailmaan olisi tietenkin koettaa työntää jalkaa oven väliin jollekin radiokanavalle. Tarjonta on nykyisin harvojen ja valittujen omistajien käsissä, joten skipataanpa tämä ajatus.

Tai eipä kokonaan.

Tällä viikolla luin Etelä-Saimaasta, että Lappeenrantaan on perustettu paikallinen nettiradio, joka aloittaa toimintansa ensi viikon maanantaina. Minusta ajatus on ihan huippu! Muistan edellisen paikallisradiobuumin 80-luvulta, kun joka kaupungissa oli oma paikallisradio. Minä ainakin tykkäsin siitä, että paikallisilla oli oma yksityinen media. En varmaan ole ainoa, joka vielä muistaa Joensuulaisen Radio Jokisen tunnuslaulun "Se on Jokinen, jok'ikinen tietää kyllä taajuuden. Se soi kuudesta kuuteen kertoen joka ikisen uutisen" (Huom! Aikaa kestävä tunnari, kun muistan sen 30 vuoden takaa!)

Tästä nettiradiosta annan isot propsit yrittäjä Lasse Hyytiselle, joka tuon paikallisradioajatuksen on muuntanut todeksi. Toivotaan, että maailma on valmis paikallisverkkoradiolle ja kanava löytää sekä kuulijat että mainostajat. Veikkaan, että kun pää on saatu auki, niin vastaavia kanavia alkavat tehdä muutkin.

Käykääs tutustumassa uuden kanavan nettisivuihin ja ottakaa Radio Saimaa kuuntelulle.

Podistudio ei ihmeitä vaadi, että käyntiin pääsee. Tällä kombolla saa jo kuuluvaa jälkeä aikaan.

Ja onhan noita kaikenmaailman podaajia

Kolmas tapa saada ääntään esille on perustaa podcast. Podcast on Suomessa vielä vähän tuloillaan oleva pienmedian muoto, joka on jotain ääniblogin ja radioshown välimaaastosta. Podcastit luodaan blogin tapaan jonkin teeman ympärille ja niissä on tekijästä riippuen eri pituisia puhejaksoja. Tekijöitä voi podissa olla useampia ja silloin yhden hengen monologista saa rakennettua melkein radioshown ilman musiikkia.

On arvioitu, että Suomessa podcastit saisivat megaisemman suosion tämän vuoden aikana. Ihmiset tuntuvat luopuvan sitovista perinteisistä medioista, kuten televisiosta ja paperisista sanomalehdistä. Tilalle on saatava jotain, joka antaa tietoa. Ja kun tämä tiedontarve yhdistetään liikkumisen vapauteen sekä jonkinsortin multitaskaamiseen, päädytään podcasteihin.

Parin viime vuoden aikana pod-kulttuuria ovat edistäneet isommat radiotuottajat - Sanomilla on ehkä maailman paras sovellus Supla, jossa on radio-ohjemista tehtyjen podcastien lisäksi myös omaa, suoraan Suplalle tehtyä, tuotantoa. Podcastien tekijöinä on tunnettujen radioihmisten lisäksi myös alunperin tuntemattomampia hahmoja (vaikkapa Lettukestien Laura ja Tiia). Supla kyllä tekee hahmoista suosittuja, koska appi on käsittääkseni megasuosittu.

Suplan lisäksi myös kansallinen jättiläisemme Yle on kunnostautunut olemalla etupellossa, mitä puhutaan podaamisesta. Ylen ohjelmista on Areenaan laitettu podcast-versiot. Ylen etuus on tarjonnan leveys ja välitettävän tiedon valtava määrä. Vähän marginaalisempikin yleisö löytää Areenasta varmasti korvilleen sopivaa tuotantoa. Ja minusta Yle on ennakkoluulottomasti ottanut tekijöiksi nuoren sukupolven tekijöitä, joille podaaminen tuotantotapana on luonnollisempaa. Jos Yle monessa muussa asiassa haukkaa kakkaa, niin tämä Areena-osuus on minusta täysi kymppi.

Poditonia

Päätin siis käydä tuumasta toimeen ja perustaa podcastin. Ja osin tuon askartelun vuoksi täällä blogissa on ollut hieman hiljaisempaa. Kun tekniikka on outo ja tekotapa uusi (ja käytettävää aikaa rajallisesti), niin aikaahan se tällaiselta keski-ikäiseltä vie. Vietin mm. eilisen illan jutellessa Apple-tuen kanssa, kun en meinannut saada podiani julkaistua iTunesissa.... Taidankin kirjoittaa podcastin perustamisesta ja tekemisestä tänne ihan oman postauksen.

Nyt on kuitenkin podcastini ensimmäinen jakso tehty ja se odottaa iTunesissa julkaisulupaa. Podcastini nimi on Poditonia. Nimi tulee siitä, että tämä on pod-maailmassa tehtyä ääntä eli poditoniaa ja luonnollisesti itserakkaana ihmisenä ängin väkisin oman nimeni tuohon nimeen. Poditoniasta on tarkoitus tehdä äänekäs jatko tälle blogille. Kirjoittamista en tietenkään lopeta, koska Ra(s)kas Keski-ikä on ollut ajatusteni koti jo niin kauan, etten halua tai edes voi siitä luopua. Mutta jotain uutta mahtuu tähän sivuun.

Tulevaisuudessa siis saatte (tai joudutte) nauttia tästä tajunnanvirrastani myös äänimaailman kautta. Minulle tämä on melkoinen hyppy uuteen mediaan ja uuteen mediamaailmaan. Odotan innolla, että pääsen toteuttamaan itseäni podcastien kautta. Ohessa linkki podcastin ensimmäiseen jaksoon.