Perhe lomasilla

Perjantai ja odotan kuumeisesti, että kello lyö neljä. Pöytä on siivottu, sähköpostissa poissaoloviesti ja seuraavan viikon kalenterista on varmistettu, että roikkumaan ei jää mitään. Minun töitäni tekevälle pitäisi jäädä siistit mestat, eikä mitään pommeja. Lopulta kello kilahtaa pykälään, valot pois ja keväisessä säässä kävellen kohti kotia. On talviloman aika!

Tänä vuonna keskisen Suomen talvilomaviikko osuu helmi- ja maaliskuun vaihteeseen eli sopivasti kesken talvilomaa talvi vaihtuu kevääseen ja alkaa vuoden parempi puolisko. (Aina pienen juhlan paikka!!) Meillä oli ajatuksena karata kotoa pois heti, kun mahdollista. Pakkasimme siis tavarat jo perjantaina ja starttasimme pienelle lomamatkalle lauantaiaamuna. Keskieurooppalainen perhefarmari kattoon asti tavaraa täyteen, takapenkin taavit saivat aamupalan autoon (millä ostettiin ainakin alkumatkaksi hiljainen ja rauhallinen osuus) ja ei kun kuutostietä pohjoiseen päin.  Kuten kuvasta näkyy, on kuskivuorossa tällä kertaa perheen kauniimpi osapuoli ja minä saan luxuksena istua takana.


Kun kyseessä on vain viikon loma, niin siinä ei mahdottomia ehdi puuhaamaan. Suuntasimme ensin mummolaan pariksi päiväksi lepäämään ja nauttimaan "easy livingistä". Mummolassahan on tarjolla lisäkäsipareja lastenhoitoon sekä meille aikuisille hieman hengähdystaukoa normaalista arjen paahtamisesta. Lasten lisäksi mummo pitää huolta myös aikuisten riittävästä ravinnonsaannista ja ukki taas viihdyttää pienintä niin, että on mahdollista huomaamatta karata päiväunille nurkkakammariin. Ja tätä mahdollisuutta ainakin minä käytin melko sumeilematta hyväksi.

Nykyisin lomalta odottaa eniten sitä, että saa irrota arjesta ja poistua tutuista kotiympyröistä vaikka vähäksi aikaa. Lomaa on se, kun ne tutut tavarat ja sotkut jäävät sadan kilometrin päähän, eivätkä kaiva mieltä ja sielua. Tärkeää on, että rutiinit rikkoontuvat ja elämään tulee toisenlainen rytmi. Ymmärrän jälleen hieman paremmin heitä, jotka joka kesä jaksavat lähteä järvenrantaan mökille koko kesälomaksi, vaikka olot mökillä olisivat kuinka paljon alkeellisemmat kuin kotona. 


Mummolassa sattui vielä juuri talven viimeiseksi päiväksi täydellinen ulkoilupäivä. Otimmekin kunnon valokylpyjä ja kävimme porukalla jäällä kävelemässä pitkän lenkin. Pikkuihminen sai kokeilla myös suksia ja tyylistä sekä vauhdista päätellen meillä on kahdenkymmenen vuoden päästä odotettavissa kotimainen mitalitoivo silloisiin MM-koisihin. 

Tuntui oikeasti keväältä ja valon voiman tunsi jokaisessa solussa. Tuskin on parempaa ja halvempaa lääkettä uupumukseen ja väsymykseen kuin kevään ensimmäiset auringonsäteet. Jäältä ei olisi halunnut lähteä pois ollenkaan. Harmi, ettei tuota lääkettä osaa ottaa pieninä annoksina myös loman ulkopuolella. Vaiva jäälle menoon ei olisi iso täällä kotonakaan.

Kiireen ja suorittamisen pois jättäminen on avainsana onnistuneeseen lomaan. Vapaa ei ole ainakaan minulle sitä aikaa, jolloin on saatava suorituskortti täyteen rasteja ja koko viikoksi olisi oltava tarkka suunnitelma. Missään nimessä lyhyeen lomaan eivät kuulu suursiivoukset ja remontit, vaan enemmänkin aikataulutonta yhdessäolemista ja nauttimista siitä, että saa olla vaan.

Kun olimme nauttineet mummolan vieraanvaraisuudesta muutaman päivän, otimme nokan kohti Pohjois-Karjalaa ja kesäpaikkaamme. Puolessavälissä matkaa näki selvästi, että lunta on pohjoisemmassa osassa Karjalaa aika lailla enemmän kuin meillä kotona. Talvella ja talvella on eroa eri osissa maata. 

Ennen Uimaharjuun menemistä teimme pienen kierroksen Joensuussa. Söimme lounasta toisen mummin kanssa ja sen jälkeen kevyt kierros kaupungilla ja karkkikaupan kautta kohti viimeistä etappia. Joensuu on viime vuosina parantanut kaupunkikuvaansa huomattavasti ja tällaiselle ex-Joensuulaiselle koko keskusta näyttää kovin erilaiselta (ja kieltämättä paremmalta) kuin ennen. Muutaman kerran joutuu jopa reittiä hakemaan, kun välistä on kadonnut itselle tuttuja maamerkkejä. Harmillisesti vaan jälleen kerran sää oli "helmikuuksi tyypillinen" vesisade, joten mitään pitkää kierrosta emme jaksaneet tehdä



Joensuun jälkeen siis suoraan Uimaharjuun. Kun kesäpaikalla ei käy pitkään aikaan, niin siinä on pari mietittävää juttua. Jos käy kaupassa jo menomatkalla, niin kukas muistaa, mitä puuttuu!? Eipä kukaan. Ja sen vuoksi meilläkin on nyt iso kasa käsisaippuaa ja leivinpaperia, mutta ei ollenkaan talouspaperia tai esim. nytkin leipomuksiin kaivattua korppujauhoa. Toinen mielenkiintoinen pohdittava on, siivotaanko ensin, vasta viimeisenä vai siivotaanko ollenkaan. Periaatteessa, kun kukaan ei talossa ole ollut kuukausiin, ei siivouksen tarvetta olisi ja lyhyellä lomalla ketään ei kiinnosta tarttua imurinvarteen ja kuluttaa lyhyestä ajasta siivoukseen paria tuntia. Nytkin siis päätimme ummistaa silmämme pieneltä pölymäärältä ja tyydyimme hyvin pikaiseen imurointiin noin niin kuin silmänlumeeksi.

Lomalla täytyy osata ottaa rennosti ja jättää pois niitä joutavanpäiväisiä rutiineja ja pakollisia aktiviteetteja, jotka elämää yleensä tahdittavat. Kukaan ei kuole siihen, että yksi viikkosiivous jää tekemättä, mutta jonkun parisuhde voi kuolla siihen, että koskaan ei ole aikaa kurkistaa rutiinien taakse ja viettää aikaa rennosti hyggeillen. Mietimme illalla, miksi tuollainen lyhyt loma tuntuukin nyt niin hyvältä ja tulimme siihen lopputulokseen, että poistuminen kotiympyröistä ja rutiineista oli juuri nyt paikallaan. Ei liikoja kotitöitä, sotkuja ja "pakollista" tekemistä, niin sielu lepää. Lisäksi sen ajan, jonka normaalisti käyttäisi tavaroiden raivaamiseen, siivoamiseen tai tarkemmin sanottuna sotkujen päivittelyyn, voi nyt kuluttaa ulkoillen, nauttien raittiista ilmasta ja perheen seurasta. 


Pieni takaisku koettiin heti ensimmäisenä aamuna. Takapihan pressutallista oli toinen puoli sortunut lumen alla ja tallissa olevien tavaroiden pelastamiseksi oli päästävä pikaisesti korjaushommiin. Tilanteen pelasti tälläkin kertaa lähistöllä asuva setäni, jolla oli aiheeseen sopivat tarvekalut ja varaosat. Siis katkenneet metalliputket vaihdettiin uusiin ja talli on lähes entistä paremmassa kuosissa. Homman opetus - putkien läpi oli porattu katon vahvistamiseksi laitettujen lautojen kannatinruuvit. Putkeen ei saisi porata reikiä, koska se heikentää putken lujuutta. Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. Harmituksesta johtuen en tajunnut ottaa kuvaa leuhottavasta teltasta ja sitä ympäröivästä lumimäärästä. 

Muu aika menikin pihalla pyöriessä, mäkeä laskiessa ja katolta lumia pudotellessa. Siis ei mitään järkevää tekemistä, mutta jotain pientä puuhaa käsille, jottei loma mene makoiluksi. Tässä vaiheessa muuten pakko heittää kiitokset paikalliselle marketille. Lumi oli tukkinut tien varastoon, joten kaikki mäenlaskuvälineet olivat "kanissa". Hätäapua etsittiin monesta paikasta, mutta tilanteen pelasti kylän K-kauppa. Siellä ystävällinen rouva kaiveli liukurit esiin ja mäenlaskutiimin ammattitason välineistö oli kasassa.

Vaikka lomalla pitää levätä ja nukkua, niin minusta ei ole fiksua käyttää lomaansa sohvalla kroonisesti makoillen tai televisiota tuijottaen. Lojuminen ei minulle edusta lepoa, vaan lepoa edustaa se, että tekeminen poikkeaa normaalista. Minäkin olen normaalisti arkipäivät hyvässä tallessa toimiston uumenissa, mihin päivänvalo ei käy. Joten nyt kun päivän sai viettää ulkona, niin onhan se erilaista. Nyt tosin tekemistä olikin niin paljon, että mäenlaskuun päästiin vasta iltapimeällä. Oma hauskuutensa siinäkin...


 



Kuvassa perheen tyttöjen lahjaksi saamat hassut kettusukat - aika huikeat :)

Vapaan lumen määrä katolla oli reilut puoli metriä. Ja kun kyse on tuollaisesta suveentuneesta lumesta, niin siinä alkaa olla painoa sen verran, että osa oli pakko ottaa jo pois. Tyhjentelin kattoa sopivissa erissä ja välillä kävin katsomassa hiihdon MM-kisoja (Iivo on kyllä kova jätkä!!). En ottanut edes katon tyhjentämisestä mitään hikiurakkaa, vaan enemmänkin tein hommia rennosti kaupungin virkamiesten TES:iä noudattaen. Kun tahti ei ole sata lasissa, niin hommat maistuvat ja oppii nauttimaan matkasta eikä vain päämäärästä.


Parin päivän jälkeen vielä palasimme mummolaan yhdeksi yöksi ja lopulta perjantaina takaisin kotiin. Itselle oli harmillista sulkea Uimaharjun talon ovi taas kiinni ja lähteä takaisin arkeen. Kakkoskotiin kuitenkin kaipailee niillä väleillä, kun siellä ei aikoihin ehdi käymään ja onhan se aina omanlaisensa rauhan saareke.

Perheen pienimmästä näki ensimmäistä kertaa, että hänellä oli jo hieman koti-ikävä, vaikka hauskaa reissussa olikin. Pienelle ihmiselle viikko on pitkä aika olla kotoa pois ja loman jälkeen on mukavaa löytää omat tutut lelut entisiltä paikoiltaan. (Irrotimme lapsen muuten padistaan koko viikoksi, eikä hänelle tullut kertaakaan vieroitusoireita - ehkä tämä ei olekaan toivoton tapaus!)

Viikonloppuna saamme vielä vieraita. Pienin heräsikin aamulla jo ennen kuutta ja puki päälle juhlamekon. Onko kyse siis siitä, että hän odotta vieraita niin kovin vai onko kyseessä joku prinsessa-syndrooma, joka pakottaa suhtautumaan jokaiseen päivään kuin juhlaan? 

Loma oli enemmän kuin paikallaan ja sanoisin, että tämän vuoden suunnittelemattomuus oli paras suunnitelma, joka meillä on ollut lomaan vuosikausiin. Onnistumisen takana olivat rento ote, riittävän väljä ajankäyttö ja energian suuntaaminen siihen, että liikaa ei tehdä, mutta ei lojuta paikallaankaan - ja poistutaan kotoa niin kauas, ettei tiskikoneen pauhu yllä korviin.

Hyvää viikonloppua ja lomaa niille, joilla se on vielä edessäpäin!