Perheretkellä

Unelmat eivät aina toteudu niin kuin haaveilee ja joskus säilyttääkseen mielenrauhan, on osattava soveltaa. Me olemme haaveilleet pääsevämme perheen kesken aidoille keskieurooppalaisille joulumarkkinoille näkemään vähän joulutunnelmaa (noista markkinoista minäkin, virallinen joulunvihaaja, sytyn) ja fiilistelemään ihmisvilinässä. No nykyisin tilanne on sekä rahallisesti että ajallisesti sellainen, että mikään Saksan-Itävallan toriviikko ei onnistu. Päätimme siis hieman keventää tuskaa ja läksimme Helsinkiin ilmeisesti Suomen suurimmille joulumarkkinoille Senaatintorille.

Pelikirjan mukainen taktiikka tällä kertaa oli sellainen, että houkuttelimme mummon&ukin lapsenvahdiksi pienimmälle ja näin pääsimme isojen kesken matkaan. Tämä oli sinällään melko erikoista, sillä edellisestä vastaavasta matkasta taitaa olla vuosia. Meidän perheretket loppuivat joskus siihen, että ensinnäkään kukaan halukkaista ei ollut lähdössä yhtä aikaa ja samaan paikkaan. Jokaisella oli omat menonsa, "joita ei missään nimessä voi perua...". Toisekseen, jos matkaan päästiin, niin ensimmäisen viidenkymmenen kilometrin jälkeen takapenkillä kävi sellainen riitely, että matkanteko oli keskeytettävä sosiaalis-terveydellisistä syistä. Ja tämä siis joka-ikinen-kerta. Ja lopulta taisi molempien aikuisten hermot kyrvähtää niin pahasti, että perhematkailulle vedettiin paksut punaiset henkselit päälle.

Tavoiteaikataulu matkalle oli lähteä kello kahdeksan. Matkaan päästiin kello 8:17 - sanoisin, että tällä combolla maksimisuoritus. Tosin startti tehtiin kahteen kertaan, koska ensin ajettiin kerta korttelin ympäri ja palattiin takaisin irroittamaan pienimmän turvaistuin, jotta takapenkille saatiin lisää tilaa.

Kun teemme perheen kesken matkaa, niin monesti musiikkipolitiikka hoidetaan ns. suoratoistopalvelun kautta. Yksi osakkaista toimii deejiinä ja tuottaa kaiuttimiin musiikkia vähän jokaisen makuun. Yleensä DJ:n mopo ei pääse keulimaan, koska uhkana on aina tiskijukan vaihto toiseen nyhtämällä piuha puhelimesta. Aika erilaista musiikkia kuunteluun tuleekin eri tiskijukilta. Meilläkin jokaisella viidestä on omanlaisensa musiikkimaku (tai -mauttomuus), mutta kun kuunneltavien biisien on passattava kaikille, niin siinä venytetään joskus itse kunkin mielikuvitusta. Itse koetan DJ-vuorollani suosia suomi-rockia, koska sieltä löytyy kaikille tuttuja biisejä ja kuunneltavana musiikki on sellaista, että biisejä laulaa ja hyräilee vähän jokainen tavallaan. Tästähän saisi aikaan jopa mukavan perhepelin tekemällä hommasta vanhan ajan levyraadin, jossa biisit arvostellaan ja lasketaan, kenen biisi voittaa.

Matka itsessään meni vallan mainiosti. Näkemistä riitti ja päivä oli kaikille mukava. Itse Tuomaan markkinat olivat yllätys. Niissä riitti näkemistä ja jos mietin vastaavia Saksalaisia tai Itävaltalaisia markkinoita, niin suurin ero tulee miljööstä ja koosta. Etenkin Itävallassa markkinat on monesti sijoitettu keskiaikaisiin kyliin ja markkinat ovatkin vallanneet koko kylän. Noille markkinoille sitten raahataankin kymmeniä bussilastillisia maksukykyisiä turisteja ympäri Eurooppaa.

Idea on Suomessakin sama ja homman vetäminen ei tuo mitään uutta, mutta toisaalta ei kyllä kalpenekaan. Yllättävää oli, kuinka hienoja kotimaisia käsityön tekijöitä ja käsityötuotteita oli saatu esille. Markkinat eivät pitäneet sisällään peruskrääsää ja joutavuuksia (pölynimuripussit ja metrilakut), vaan pääasiassa kojut esittelivät "vähän parempaa" ja aidosti käsin tehtyä. Olipa paikalla muun muassa Liperistä tullut piirakanpaistaja, jolla oli kojussaan piirakkauuni - eli piirakat olivat taatusti paistotuoreita ja juuri voideltuja.

Nyt vähän harmittaa, ettei tullut otettua kuvia reissulta, koska niillä tätäkin olisi saanut aika paljon eläväksi.

Loppuun pieni kevennys. Kuten hyvin tiedätte, niin meille maalaisille Helsinki on aina ihmeellinen. Ja kun juntti osaa suhtautua riittävän kieli-poskessa-meiningillä, niin jopa tuosta päivän reissusta saa vähän oppia. Ohessa meidän päivän opit.

1) Joulu ei ole iloinen juhla. Ainakin kun katsoo joulukaduilla kulkevien ihmisten ilmeitä. Ei siellä paljon näy iloisia hymyjä tai ihastelevaa ihmetystä jouluvaloille, vaan enemmänkin vilua, vitutusta ja yleistä väsyneisyyttä. Harvassa paikassa näkee niin nyrpeän näköisiä ihmisiä kuin suomalaisella joulukadulla. Tilanteen pelastaa onneksi se, että kaupoissa tuntuu nykyisin saavan entistä useammin hyvää ja iloista palvelua - kiireestä ja ruuhkasta huolimatta.
2) Julkkiksia on ihan oikeasti olemassa ja ne liikkuvat täällä maan päällä meidän ihmisten keskellä. Itse bongasin reissulla kaksi julkkikseksi laskettavaa ihmistä - toisesta en ollut ihan varma, kuka hän oli ja toisen nimeä en muista. Kumpikaan ei kuitenkaan moikannut. 
3) Helsingin Tuomaan joulumarkkinat eivät häviä yhtään keski-Euroopan vastaaville. Tavaravalikoima on korkealaatuista kotimaista käsityötä ja myyjiä on taatusti sen verran, että tuolla saa kukkaronsa tyhjäksi. Se, mikä noissa markkinoissa ihmisiä närästää on, että siellä ei saa kulkea terästetty glögi kädessä ja tehdä ostoksia pikku kekkulissa. Pieni puute toki, mutta ei kovin ratkaiseva. Ainoa, mitä itse kaipasin Saksanmaalta olivat kunnon currywursti-annokset kera sauerkrautin. Ja jos tuo keskiaikainen miljöö on pahakin puute, niin voisin kuvitella, että Porvoosta tai vaikka Ruukista löytyisivät oikeaan ympäristöön sijoitetut joulumarkkinat.
4) Meille kuolevaisille on monesti ongelmallista tulla onnelliseksi oikein mistään. Teki hyvää nähdä, kuinka aidosti onnelliseksi joku voikaan tulla vain siitä, että löytää raitiovaunupysäkiltä hieman tavallista pidemmän tupakantumpin, josta saa itselleen vielä muutamat kunnon savut. (Kyseessä siis joku hieman meitäkin vähempiosainen, ei kukaan meidän perheestä!)
5) Helsinki on kaunis ja hieno joulukaupunki. Vaikka en missään nimessä koskaan haluaisi asua Helsingissä, niin turistina siellä on aina kiva käydä. Nyt joulun aikaan pääkaupunkimme hienous tulee siitä, että joulujuttuihin on panostettu kunnolla ja ihmisiä on liikkeellä paljon. Jouluvalot on rahalla tehty ja niiden määrään ja suunnitteluun on käytetty resurssia. Samoin kauppojen näyteikkunat muistuttavat jo taideteoksia ja niissä on sisäänvedon lisäksi tavoitteena lisätä myös koko ympäristön tunnelmaa. Tunnelma syntyy ihmisistä ja siitä, että hommat tehdään "all in".