Rakas rakuunakaupunkini

Lappeenranta on minulle neljäs varsinainen kotikaupunki. Olen taivaltanut tänne Joensuun, Jyväskylän ja Savonlinnan kautta ja jonkinlainen osoite Lappeenrantaan on postin tuonut jo kymmenen vuoden ajan. Tällaisella junantuomalla on etuoikeus katsoa kaupunkiaan eri silmin kuin niillä, jotka ovat tänne syntyneet ja täällä kasvaneet. Huomaan todennäköisesti kauneutta eri paikoissa kuin paikalliset, mutta myös kehitettävää siellä, mikä on natiiveille ihan okei.

Melusin tuolla radion puolella joku aika sitten siitä, kuinka Lappeenrannasta puuttuu keskusta. Tai onhan meillä nimellisesti keskusta, mutta se on hajanainen kokonaisuus ostospaikkoja ja tyhjiä toreja, joista ei ikinä ole nivottu yhtä suurta, suunnitelmallista, kokonaisuutta.Hankkeita täällä kyllä on ollut ja ajatuksia siitä, että keskustaa pitäisi kehittää ja yhtenäistää. Mutta kuten monessa muussakin tapauksessa, ajatukset ovat jääneet ajatuksen tasolle.

Saimaa siintää parin korttelin päässä

Potentiaalia piisaa

Lappeenranta on kiistatta yksi Suomen kauneimpia kaupunkeja. Se on kasvanut kauniisti Saimaan kainaloon, eikä mistään kohdasta kaupunkia ole veden äärelle mahdoton matka. Kun muutin tänne, niin ensimmäiset vuodet yleisin kysymys oli se, onko meillä kesämökki sekä ystävällinen toteamus, että kai sulla edes vene on. Ei ole, eikä taida tulla, kumpaakaan.

Kun tuo Saimaa on suhteellisen kiinteä kokonaisuus, niin rantamaata ei oikein mistään lisää tule. Rakennuspaikkojen määrä on siis suhteellisen rajallinen. Lisäksi Lappeenrannan etäisyys suurista metropoleista, kuten Pietarista, on sellainen, että kiireisempikin rahamies ennättää mökille hienosti perjantai-illaksi saunomaan. Nämä tekijät yhdessä antavat kesämökkien hintalappuun pari ylimääräistä numeroa. Karkeasti voisi sanoa, että jos Lappeenrannan keskustan tienoilta myyt peruskuntoisen omakotitalon, joka on rakennettu 80-luvulla, niin samalla rahalla saa 20 neliön lautamökin jostain Saimaan rannan paremmalta puolelta. Me olemme perheen kanssa tulleet siihen tulokseen, että ei näillä tuloilla aleta suotta haikailemaan ison veden rantaan.

Vaikka tuo mökkimaan hinta kuulostaa tällaisen maallikon korvaan kamalalta, niin on siinä joku järkikin. Mökkien hinnat perustuvat siihen, mitä niistä suostutaan maksamaan. Ja niin kauan kuin maksukykyisiä ihmisiä riittää - Suomessa tai ulkomailla - maan hinta löytää oman tasonsa.

Kun kaupunki on järven rannalla, niin toki sitä rantaa osataan hyödyntää sekä matkailumielessä että ajanviettopaikkana. Lappeenrannan satama on kesäisin elämää täynnä ja vilkas satamatori edestakaisin seilaavine laivoineen näyttää ja tuntuu vilkkaalta. Itse viihdyn kesäaamuisin sataman kahvikioskien asiakkaana. Vähintään kerran kesässä on saatava pannukahvi ja vety aamiaiseksi.

Kesäparlamentti odottaa vielä jäseniään.

Ikuinen linnoitus

Lappeenrannalla on komea historia, jonka näkyvin monumentti on sataman yläpuolelle nouseva linnoituksen kaupunginosa. Linnoitus on ehdottomasti kaupungin kauneinta aluetta. Kävelymatka ydinkeskustasta vie viisi minuuttia ja matkalla voi halutessaan pysähtyä vaikka terassille.

Linnoituksen historia starttaa jo 1600-luvulta ja linnoitus on hyvä esimerkki siitä, kuin idän ja lännen raja on kiemurrellut aikojen saatossa myös kaakossa. Linnoitus on alunperin ruotsalaisten aloittama, mutta Turun rauhan jälkeen linnoitus ja Lappeenranta jäivät Venäjän puolelle, jolloin venäläiset saattoivat linnoitustyöt loppuun.

Linnoituksen vanhat rakennukset kutsuvat sisäänsä. Linnoituksessa onkin käsityöläisten pajoja ja sinne on sijoitettu myös kolme museota - taidemuseo, ratsuväkimuseo sekä Etelä-Karjalan museo. Historialliset rakennukset antavat museoille upeat puitteet ja museovierailujen välissä voi linnoituksen valleilla käydä kävelemässä ja ihailemassa kaupunkia yläperspektiivistä.

Näkymä linnoituksen valleille

Se, mitä linnoitus kaipaa, on enemmän yhtenäisyyttä markkinointiin ja näkyvyyttä kokonaisena linnoituksena. Ideaali olisi, että turistit saataisiin houkuteltua linnoitukseen viettämään aikaa syöden, juoden ja ostoksia tehden. Museoiden lisäksi houkutusta pitäisi syntyä käsityöläisten tuotteista, kahviloista ja ravintoloista. Eikä tarjonta siis ole olematonta - onhan linnoituksessa legendaarinen Majurska ja Kehruuhuone sekä linnoituksen Krouvi.

Itse tykkään kävellä linnoituksen mukulakivikaduilla aamuisin, kun missään ei näy ihmisiä. On hauskaa katsella linnoituksen valleilta alas ja seurata heräävän kaupungin hyörinää. Linnoituksen sisällä on myös ortodoksinen kirkko, jossa en koskaan ole tohtinut käydä sisällä. Olen tähän saakka tyytynyt ihailemaan rakennusta ulkoapäin.

Kävelykadun vartija

Missä keskusta?

Radiokolumnissani pointti oli se, että meiltä puuttuu Lappeenrannasta keskusta. Torin ympärille keskusta ei kietoudu ja vielä vähemmän kävelykadun varrelle. Missä siis on kaupungin sydän, jos ei noissa?

Lappeenrantaan ei ole saatu koskaan keskitettyä yhtä pistettä, joka voisi olla keskustan sydän. Ideoita riittää ja paikkoja kehittämiselle on vaikka kuinka, mutta mitään valmista ei synny. Viimeisin suurhanke oli Marian aukio, joka tehtiin Lappeen Marian kirkon eteen. Ajatus oli ilmeisesti tehdä keskusaukio, joka voisi vetää mukaansa tapahtumia ja muodostua luonnolliseksi kaupungin kohtauspaikaksi. Lopputulos valui kuin pissi hiekkaan, kun alkoi kiistely siitä, saako aukion läpi ajaa autolla. Siis jälleen kerran suurhanke meni riitelyksi, jonka lopputuloksena tuntuu koko kehittyminen pysähtyneen.

Kävelin aamulla keskustan katuja pitkin ja lähestyin Marian aukiota kirkkopuiston suunnasta. Jälleen kerran minulle tuli fiilis, että kaupungintalon edessä oleva kansalaistori, kirkkopuisto ja Marian aukio pitäisi jotenkin niputtaa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Se kokonaisuus voisi helposti imaista sisäänsä nykyisen kauppatorin toiminnot ja toimia myös kulttuuritapahtumien alustana. Se ihmismäärä, mikä ei mahdu seisomaan Marian aukiolla, mahtuu varmasti piknik-vilteille kirkkopuistoon. Ja kun kirkkopuiston yläpäässä on kansalaistori sekä kauppakeskukset, niin tapahtumien yhteydessä ja jälkeen porukka voisi valua syömään, juomaan ja ostoksille kokonaisuuden toiseen päähän. Kuka tässä ideassa häviää?

Kuvitelkaapa kirkkopuisto täyteen kansalaisia piknik-koreineen tai kujien varret täyteen kirpparipöytiä

Uimarannan kautta golfaamaan

Eräs omista suosikkimaisemistani kaupungissa on Myllysaaren uimaranta ja sen hyppytorni. Olen monta kertaa koettanut saada kuvattua sitä näkyä, kun hyppytornin takaa avautuu Saimaan selkä. Harvoin siinä olen onnistunut, eikä priimaa tainnut tulla tälläkään kertaa.

Pikselimössö nimeltä Myllysaari

Myllysaari on biitsipimujen ja pullistelijoiden kotipaikka kesäisin. Ranta täyttyy uimareista sekä auringonpalvojista. Se sijaitsee sopivasti keskustan juuressa ja matka on lyhyt pyöräillä melkein mistä vain. Rannalta voi seurata, kuinka veneet starttaavat keskustan laitureista tai rantautuvat Kasinon rantaan laskien veneilijät nauttimaan kaupungin antimista. Ilmaa rikkoo säännöllisesti isteilyalusten sumutorven tuuttaus, joka kertoo, että laiva on lastattu Saimaata ihailevilla matkailijoilla.

Kun rannalta kävelee pitkän sairaalanmäen päälle, niin yhtäkkiä onkin golf-kentän laidalla. Lappeenrannassa on mahdollista golfata kävelymatkan päässä keskustan hotelleilta. Golfkenttä on vieläpä sairaalan vieressä - eli jos peli käy liian kiivaaksi, niin infarktin lievitykseen ei ole mahdoton matka ja toisaalta taas golfkentän maisema varmaan rauhoittaa mieltä, kun toipilaat katsovat ulos sairaalan ikkunoista. Sanoisin, että melkoinen win-win.

Ei uskoisi, että keskusta on lyhyen kävelymatkan päässä. Näkymä viheriölle.

Kauneutta piisaa

Eli kyllähän Lappeenranta on aivan valtavan kaunis kaupunki. Meiltä ei puutu täältä mitään, jos sitä keskustaa nyt ei laskettaisi. Kaupunkia ympäröi vesi ja luonto on tuossa nurkan takana. Kahvilla voi istua halutessaan millä torilla tahansa ja leppoisien etelä-Karjalaisten seurasta voi parlamenttipaikan saada helpostikin. Itse ehkä kaipaisin sitä, että jossain torikahvilassa kokoontuisi positiivisten keski-ikäisten non-vaikuttajien keskusteluryhmä. Ottaisin siitä heti ministerin paikan itselleni.

Se, mitä me kaipaamme on ryhtiä ja uskoa omaan itseemme. Tuote nimeltä Lappeenranta on sellainen, että sillä löisi helposti läpi missä päin tahansa maailmaa, jos sitä tuotaisiin vielä nykyistä rohkeammin esille ja nähtäisiin kaikki se potentiaali, mitä meillä on tarjota. Emme häviä muille Saimaan alueen kaupungeille missään muussa kuin uskalluksessa ja yrityksessä. Viikolla luin lehdestä, että tänne on kesällä odotettavissa Korealaisten turistien virtauma. Se on juuri sellaista uutisointia, mitä haluaisinkin tästä kaupungista lukea.

Pikkuparlamentin istuntosalit Lappeenrannan torilla.

 

 

Hyvää wiikonloppua ja Wappua lukijat!