Renkaita vaihtamassa

Syksyisessä omakotilähiössä on täysin oma äänimaailmansa, joka koostuu kompressoreiden tasaisesta surinasta sekä kiroilevien miesten ähkimisestä ja pulttipyssyjen paukkeesta. Lähes jokaiselta pihalta voit bongata verkkareiden sisältä paistavan iloisen puolikuun, kun keski-ikäiset miehet ovat kumartuneet peltijumalansa eteen ja paljastavat persvakonsa maailmalle. Karvaisia perseenpuolikkaita onkin bongattavissa kuin tattisatoa syysmetsässä.

On siis tullut aika vaihtaa kesärenkaat arktisempaan malliin. Kyseessä on joka syksyinen (ja keväinen) traditio, jota pohjustetaan viikkojen sääkarttojen tutkailulla ja arvailulla siitä, mikä lopulta on paras viikonloppu renkaiden vaihdon tekemiselle. Vaihtoaikaa ei todellakaan kerro poliisi tai laki, vaan sen säätelevät säätiedotukset, omat vapaat viikonloput sekä Shellin parlamentin yleinen mielipide ja lopulta naapurin Pena.

 En itsekään keksi montaa miehisempää traditiota, joka vielä saadaan siirrettyä sukupolvelta toiselle. Entisaikojen taskukello onkin nykyisin vaihdettu ristikkoavaimeen, joka Toyotan takakontista luovutetaan omalle pojalle siinä vaiheessa, kun poika ostaa ensimmäisen oman auton ja lapsi sekä rengasavain saatetaan maailmalle. Meilläkin tuo rengasavain on perinteistä mallia, joka on alunperin kotoisin jonkin 80-luvun vaihto-Ladan varaosalaatikosta ja siitä on aikojen saatossa jo neljästä mutteripäästä rikkoontunut kaksi. Lisäksi avain on vielä liian paksu alumiinivanteiden pulttireikiin, mutta jotenkin siitä on niin vaikeaa päästää irti.

Alkutyöt

Homma lähtee liikkeelle siitä, että kaikki tarvittavat työkalut ja apuvälineet kaivetaan varastosta tai varastoista. Kyseessä on asekätkennän purkua muistuttava projekti, jossa edellisen vaihdon jäljiltä on kaikki tavarat piilotettu eri paikkoihin ja niiden kaivaminen kaiken varastoon pakkosijoitetun romun alta vaatii tuhottomasti sekä aikaa että kärsivällisyyttä. Parhaimmillaan käy vielä niin, että renkaanvaihtona alkanut projekti vaihtuu lennossa varaston siivoamiseen tai työkalujen testaukseen, kun alimmalta hyllyltä löytyykin viime kevään alesta hankittu kuviosaha, jota ei ole muistettu edes koekäyttää. Yhtäkkiä huomaatkin, että päivä kului siihen, kun sahailit kuviosahalla vaneriin hassuja kuvioita ja päälle iskee suomalainen syysillan itsemurhapimeys. Vaimon huhuillessä ylkäänsä saunaan, tämä onkin vielä otsalampun valosssa etsimässä viimeistä kadonnut mutteria pihalaatoituksen keskeltä, kun hommat "jostain syystä vähän venähti". Tuo sama iltapimeällä tuhraaminen uhkaa myös niitä kunniattomia miehiä, jotka jättävät piittaamatta Shellin parlamentin tai naapurin Penan mielipiteen ja unohtavat vaihtaa renkaat optimaaliseen aikaan ja joutuvat tekemään sen edellisenä iltana sen jälkeen, kun virallinen säätiedottaja uhkailee televisiossa aamun lumimyrskyllä (been there, done that!).

Itselle on myös useamman kerran käynyt niin, että jokin tarvekalu yksinkertaisesti unohtuu ja unohtumisen huomaa vasta siinä vaiheessa, kun auto on jo nostettu tunkin päälle ja ensimmäinen rengas on irti. Tässä vaiheessa ei auta muu kuin aloittaa nöyrästi alusta tai sitten soittaa pikaisesti naapurin Penalle, että tuo omasta autotallistaan vastaavan. Tähän ruotsalainen herrasmies ehdottaisi, että mikset a) säilytä kaikkia tarvittavia työkaluja samassa paikassa tai b) tee laminoitu lista kaikista tarvittavista tavaroista, josta voit sitten pyyhittävällä tussilla ruksia löytämäsi ja varmistaa kätevästi, että kaikki on etsitty ennen aloitusta. Mutta miksi suotta pilata puolta nautintoa, joka antaa minulle etsimisen ja ennen kaikkea löytämisen ilon.

Itse akti

Siinä vaiheessa, kun päästään itse työn päälle, niin todistetusti voivat käydä seuraavat asiat:

1) Rengasavain särkyy juuri siinä vaiheessa, kun olet saanut ensimmäisen pyörän vaihdettua, joten et voi lähteä paikalliseen miestenmaailmaan ostamaan uutta => Tähän on kaksi lääkettä. Kätevän rengasavaimen voi tuunata jostain muusta työkalusta tai sitten soitat välittömästi naapurin Penalle, jolla taatusti on vararengasavain. Sitä ainoaa ja oikeaa rengasavainta ei kunnon heteromies lainaa koskaan toiselle. Sehän on sukukalleus.

2) Renkaan pultit voivat kadota. Meillä on ollut ja on tälläkin hetkellä auto, jossa kesä- ja talvirenkaissa on eri pultit. Tämä tarkoittaa sitä, että pulteille täytyy olla se tietty pussi, jota ei rikota, vaihdeta tai kadoteta. Meillä tuo pussi on sinivalkoinen City-Sokos muovipussi, joka on kotoisin jostain 90-luvun puolestavälistä. Mutta jos tuo pussi katoaa, niin helvetti on irti. Uudet pultit renkaisiin nimittäin ovat toiseksi kallein osa autoa. (Kallein osa on se pieni muovinen hela, jonka saat talvella rikki vetämällä sitä liian lujaa pakkaskelillä tai jonka päälle astut vahingossa ja sen profiili taittuu juuri huomattavan pienen määrän käymättä sen jälkeen enää tarkkuusvalettuun hahloonsa). Mikäli pussi kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä katoaa, niin homma kannattaa jättää sikseen ja siirtää auto ainoastaan puolivuosittaiseen käyttöön aina siihen saakka, kunnes kadonnut pussi löytyy. Uusien pulttien ostaminen kun on vähän sama kuin tunnustaisi tappionsa ja tosimies kulkee ennemmin vaikka bussilla töihin, kuin tunnustaa joutuneensa ostamaan uudet rengaspultit autoon.

3) Renkaat voivat mennä väärin päin. Ainoa englanninkielen sana, jota tosimies tarvitsee (sanaparin "one beer" lisäksi) on "rotation". Itse en ole onnistunut tekemään tätä virhettä kuin kerran puoliksi, mutta rengasliike teki yhteen autoon vaihdon jopa minun puolestani väärin päin. Seurauksena se, että ajelin suurimman osan talvea väärinpäin olleilla renkailla ja sain rengasliikkeeltä keväällä lahjaksi ihan uuden ja käyttämättömän rengassetin arvoltaan 850€.

4) Auto voi pudota tunkin päältä. Itselle tätä ei ole koskaan käynyt, mutta joka ikinen kerta pelkään tämän tapahtuvan ja varmasti minun "akuankka"-tuurilla niin tulee joku kerta käymään. Toinen fobiani renkaanvaihdossa on se, että onnistun pudottamaan auton jalkani päälle siinä vaiheessa, kun uutta rengasta laitetaan paikalleen. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka tuo ongelma ratkaistaan - jos soitat paikalle naapurin Penan, niin tuleeko hän ainoastaan ottamaan tilanteesta valokuvia, joilla startataan Shellin parlamentin maanantai-istunto vai löytyisikö ongelmaan ihan oikeaa apuakin. 

5) Pultit voivat jäädä irtoamatta. Termi momentti ei suinkaan ole monien luulema fysiikan mitattava termi, vaan se on psykofyysinen käsite, jolla mitataan renkaanvaihtajan tuntemaa raivoa työtään kohtaan. Poikkeuksetta, kun renkaita vaihtaa, niin auto on edellisen vaihdon jälkeen käynyt joko rengasliikkeessä tai autohuollossa, jossa pultit on avattu ja juntattu sen jälkeen uudelleen kiinni. Ja tuo voima on sellainen, että kun käsin käännät rengasavaimella pultit loppuun, sen jälkeen vielä poljet avaimen päälle täydellä painolla jalalla ja lopuksi vielä hakkaat avainta talon järeimmällä lekalla puolenkymmentä kertaa. Vanteet eivät ehkä tykkää, mutta rengas pysyy taatusti kiinni. Ja saahan se autohuollon huoltomies hieman sairasta nautintoa miettiessään, että kukahan tämänkin saunasolmun joskus avaa. Jos pultit eivät kuitenkaan suostu avautumaan, niin ainahan voit - aivan oikein - soittaa apuun naapurin Penan.

Kun homma sitten lopulta on valmis, on aika istua hetki rengaspinon  päällä ja ihailla kättensä työtä. Monelle suomalaiselle miehelle renkaanvaihto on viimeinen käsityön näyte, josta omien tekojensa jäljen enää näkee. Kaljaa ei kuitenkaan passaa korkata, koska edessä ovat vielä....

Jälkityöt

Ennen vanhaan traditiona oli, että vaihdetuilla renkailla ajettiin lähimmän huoltoaseman pihaan, jossa parikymmentä samanlaista penaa odotteli jonossa omaa vuoroaan rengaspainemittarille. Mittarit olivat nykypäivää harvinaisempia ja olihan jonottaminen eräänlaista suomalaista sosiaalisuutta. Siinä sitten omalla vuorolla sen kilometrin mittaisen letkun kanssa kierrettiin autoa ympäri ja laitettiin renkaat balanssiin kymmenien verkkapukuisten silmäparien tutkan alla. Letkun päältä oli joku mulkvisti ajanut nastarenkailla ja mittariakin oli voimaintunnossa hakattu asvalttiin niin, että saadut painelukemat olivat todennäköisesti yhtä oikein kuin, jos ne olisi kysynyt ennustajalta tai neiti ajalta (nuoriso tuskin edes tietää,että kelloakin kysyttiin ennen puhelimelta). Mutta Shellin mittarin lukemia pidettiin todempina kuin Jumalan sanaa.

Nyt tuo hieno traditio on särkynyt, kun kompressorit ja mittarit ovat joka insinöörin käsillä. Niitä myydään joka marketissa ja hinnatkin ovat pilkkahintoja siihen nähden, minkä salaisuuden nuo sisäänsä kätkevät. Kyseessä on vähän sama kuin Alkon monopoli rikottaisiin ja kossua saisikin S-Marketista. Mitäs hienoa siinä olisi, että juhlallinen "viinakaupan reissu" jäisi toteutumatta ja kossut otettaisiin siitä nautasian ja kevytmaidon välistä?? Varmaan jäisivät kossut hyllyyn ja juopottelukin vaihtuisi sauvakävelyyn.

Viimeisenä, kun renkaissa ja vaihtajassa ovat oikeat paineet, on vuorossa tavaroiden piilotus. Huolellinen mies piilottaa jälleen kaikki tarvittavat työkalut jokaisen eri paikkaan ja hyvään piiloon. Lopuksi päälle kasataan vielä aamulla ulos tuodut varastoromut, jotta kätkentä olisi täydellinen. Siinä sitä sitten voi hyvällä mielellä laittaa naapurin Penalle tekstarin ja nykyisin jopa kuvan siitä, että "Talvi saa tulla, piikkipyörät alla - paineet 2.2"

Nöösipojat vievät renkaansa liikkeeseen vaihdettavaksi ja säilytettäväksi ja sen vuoksi tämäkin kanta-suomalainen perinne uhkaa jäädä muistojen unholaan. Parin sukupolven päästä ei kukaan enää muista, että joskus renkaita vaihdettiin itse. Tunkeista sekä rengasavaimista tulee museoesineitä, jotka heitetään isäukon mukana arkkuun ja kirkkomaahan. Nostan käden lippaan kunnioitukseksi meille, jotka edelleen verkkarit puolitangossa ähräämme pihoillamme ja kunnioitamme tätä vanhaa perinnettä nimeltä renkaanvaihto. Tulkoon talvi tänäkin vuonna silloin, kun Shellin parlamentti niin päättää!