Sosiologi sisustussuunnittelijana

Keski-ikäisistä useimmille koti on elämän tärkein tukikohta. Siihen on sijoitettu kaikki omat, vanhempien ja kotikylän pankin rahat ja monesti velan viimeinen takaisinmaksupäivä on osutettu lastenlasten ylioppilasjuhlien tienoille. Pankki onkin yleensä keski-ikäisten paras ystävä. Se muistuttaa jouluna joulukortilla ja pankin kanssa seurustellaan säännöllisemmin kuin monien sukulaisten. Joskus sitä lainaa tarvitaan lisää ja joskus taas pitäisi pitää lyhennysvapaita kuukausia, jotta rahaa jäisi lainojen jälkeen muihinkin huvituksiin, kuten elokuvalippuun tai leikkelemakkaraan. Pankki on myös monelle se paras elämän mentori. Kun asuntonlainan lyhennyksiin menee riittävästi rahaa, niin rasvaiseen ruokaan tai alkoholipoliittisiin huvituksiin sitä jää juuri saman verran vähemmän.

Noita massiivisia velkavankkureita sitten esitelläänkin blogien ja naistenlehtien sivuilla. Nelivärikuvissa kiiltävät marmoriset pyötätasot ja jalopuukaapistot. Oikeat arkkitehdit ovat tehneet upeita sisustusratkaisuja, joissa yhdistyy käytännöllisyys ja tehokkuus. Silti nuo suunnitelmat menevät usein pieleen. Ohessa muutama sisustusvinkki ilmaiseen käyttöön kenelle tahansa.

Eteinen

Lapsiperheelle must-juttu on kuraeteinen, jossa lapsesta saadaan karisteltua kurat pois ja koti säilyy siistimpänä. Vähänpä tietävät.

Kura löytää tiensä kaikkien kotien kaikille pinnoille huolimatta siitä, onko talossa kuraeteinen tai vaikka kuraolohuone. Kuran määrä on vakio ja vain sen satunnainen sijainti vaihtelee. Itse olen löytänyt kuraa lapsen tukasta, haalarin hupusta (noin kilo, joka levisi eteisen lattialle), taskuista yhdessä käpyjen, ruusunmarjojen ja murskaantuneiden lehtien kanssa. Ja muuten hidaspäisellä lapsella menee tasan nanosekunti siihen, kun hän saa päikkärin jälkeen riisuttua haalarin ja leviteltyä kaikki ylimääräiset luonnosta kerätyt objektit pitkin olohuoneen ja kodinhoitohuoneen lattiaa. Tätä ei estä mikään muu kuin autopesurin kaltainen lapsitiskilinja, joka pesee, huuhtelee ja linkoaa lapsen harjapesulla ja lopuksi ripustaa sekä lapsen että vaatteet kuivamaan.

Sen sijaan eteiseen tarvitaan tilaa kengille. Keskivertoteinin kengänkoko on noin 84, jolloin yksi kenkäpari tarvitsee auton parkkiruutua vastaavan tilan. Noiden kenkien sijoittamiseen tarvittaisiin järkevä ratkaisu, joka pitäisi poissa näkyvistä sekä risat lenkkarit että niistä lähtevän hajun. Tässä ehkä toimivin ratkaisu olisi jonkin sortin tyhjiökutistin - ottaisiko joku insinööri tästä kopin?

Olohuone-keittiö-kodinhoitohuone-yhdistelmä

Kahdenkin vanhemmman perheessä vähintään toinen ja yleensä molemmat vanhemmat käyttävätt arki-illat ruokaa tehden, tiskien, pyykkien ja kaikenmoisen vaatehuollon parissa. Pyykkiä pestään ja kuivataan satoja kiloja viikossa ja likaisia astioita kerätään keittiön jokaisesta nurkasta jatkuvalla syötöllä. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsiperheessä pyörii koko ajan jokin kodinkone ja yhden ihmisen työpanos käytetään siihen, että hän juokseen koneelta toiselle täyttämään ja tyhjentämään  aina sen mukaan, mistä nurkasta piippaus kuuluu. Vanhemmista kasvaakin ajan myötä Pavlovin koiriin verrattavia sätkyjäniksiä, jotka ponnahtavat automaattisesti paikaltaan piippauksen kuultuaan ja säntäävät joko keittiöön tai kodinhoitohuoneeseen. Kaikki tämä tapahtuu automaattisesti enempiä ajattelematta.

Sen sijaan kodin eniten neliöitä käyttävä huone eli olohuone on monesti käyttämättä. Miten siellä kukaan ehtisi istua, jos toinen vanhemmista ravaa pyykkien perässä ja toinen on maailmassa hakemassa tai viemässä lasta harjoituksiin-harjoituksista pois-kavereille-kavereilta pois-kaupungille-elokuviin jne jne.....

Mullistava ajatukseni olisikin yhdistää olohuone, keittiö ja kodinhoitohuone. Tällöin olohuoneen käyttöastetta saataisiin nostettua merkittävästi ja keittiössä tai kodinhoitohuoneessa operoiva vanhempi saataisiin integroitua muun perheen tai ainakin television kanssa samaan yhteisöön. Kätevää, eikö totta!

Huonona puolena tässä on tietenkin se, että tuo huoneiden välissä tapahtuva liikunta jäisi pois eli käytännössä askelmittarilla mitattuna vanhempien liikunta vähenisi merkittävästi.

Lastenhuoneet

Lapset käyttävät huoneissaan yllättävän vähän aikaan. Pienenä on kivempi levitellä lelut olohuoneeseen, jotta ne saadaan sijoitettua esim. isin jalan alle yöllä, kun puoliunessa vessaan tarpova keski-ikäinen koettaa löytää tietä perille (vessa on vapaa ainostaan kello 01-05, kun teinit ovat menneet nukkumaan ja ensimmäiset eivät ole heränneet). Isompana taas on kivempaa notkua jossain kodin ulkopuolella. Muistaakseni mekin vietimme aikaamme kaupungille torin varrella aina marraskuun alkuun saakka, oli järkeä tai ei.

Teininä taas omaa huonetta käytetään ainoastaan nukkumiseen, jolloin siellä tarvittava tila on sängyn verran. Ja jos halutaan oikein säästää neliöissä, niin teini-ikäiset voivat nukkua riippumatoissa, jolloin yhteen huoneeseen saadaan sijoitettua useampi lapsi samaan.

Vaatekaapit ovat lasten huoneissa myös täysin joutavaa neliöiden hukkaa. Jos teinin huoneeseen viet pinon puhdasta pyykkiä, niin sama kasa löytyy vielä viikon päästä samasta paikasta. Sieltä välistä on saatettu kalastaa suosikkivaatteet, mutta loppuja on turhaa laittaa kaappiin, koska "joskushan ne olisi otettava sieltä kuitenkin käyttöön".

Tämän kodinhoitohuone-keittiö-olohuoneen ja lasten huoneen välille voisi rakentaan sellaisen kaksisuuntaisen kuljettimen, joka kuljettaa katkeamattomana virtana likaista pyykkiä lastenhuoneesta pois ja puhdasta pyykkiä vastakkaiseen suuntaan.

Vanhempien makuuhuone

Vanhempien makuuhuone ja sänky ovat turvapaikka, johon lapsetkin pakenevat siihen saakka, kunnes teini-ikä yllättää ja lapsetkin tajuavat, että vanhemmat ovat tosi tyhmiä ja muutenkin ihan outoja. Sen sijaan vanhempien makuuhuoneeseen tulee teineilläkin asiaa sen jälkeen, kun vanhemmat ovat menneet jo nukkumaan, mutta mieleen pälkähtää jokin seuraavista:

"ai niin, mulla on huomenna koe"
"ai niin, huomenna pitäisi maksaa se luokkaretken viiskymppiä"
"ai niin, vieläkö meillä pestään tänään pyykkiä, olisin tarvinnut ne yhdet housut"
"ai niin, nukutteko te jo tähän aikaan, ajattelin, että teistä saisi seuraa"
"ai niin, mietin vaan, että mitähän telkkarista tulee"
"ai nin, hävitin tänään kännykän/avaimet/polkupyörän/mopon/auton"
"ai niin, kolaroin muuten tänään teidän autoanne"

Tästä johtuen vanhempien makuuhuone tulisi rakentaa ylös useamman metrin korkeudelle parvelle, johon tulee ylösvedettävät köysitikkaat. Korkeuden tulee olla sellainen, että sinne ei ihan pieni huuto kuulu ja kukaan ei voi kurkistaa, että jokos siellä nukutaan.Jos tämä sitten vaatii sellaista lukittavaa tornia, niin en katsoisi sen olevan liioittelua.

Suihku

No tämän tietää kaikki. Tietyssä vaiheessa elämää lapsi luulee olevansa kala ja sen takia hän käy takia useita tunteja kestävässä suihkussa. Tällä tavoin lapsi tuntee olevansa taas lähellä merta, josta on alunperin kotoisin. Siinä sivussa hän rakentaa suihkusta talon kalleimman huoneen. Kuuman suihkun vaikutus talon ekonomialle on sama kuin työntäisi takkaan viidenkympin seteleitä ja palavia tulitikkuja katkeamattomassa jonossa vuorotellen.

Suihkun voisi rakentaa kahdella tavalla. Ensimmäinen olisi kolikoilla toimiva suihku, johon syötettäisiin kahden euron kolikoita aina suihkua vastaava määrä. Hinta määräytyisi kunnallisen jätevesitaksan mukaan. Tämä saattaisi opettaa vähän samalla taloustaitoa.

Toinen mahdollisuus olisi rakentaa suihkusta määräajoin sammuva. Toiminta voisi olla vaikka pin-koodilla toimiva. Kun vanhempi syöttää suihkun kaukosäätimen pin-koodin, niin suihku toimii parin minuutin verran. Seuraavaan jaksoon sitten olisikin tehtävä kirjallinen anomus, jotta kiltti vanhempi myöntäisi jatkoaikaa suihkulle.

Vessa

Lapsiperheen tärkein huone on vessa. Keskivertoteini viettää pöntöllä tai meikkaamassa tai muuten vaan vessanpeilin ääressä noin kahdeksasta kymmeneen tuntiin päivässä. Suomalaisessa omakotitalossa ei mitenkään voi olla liian montaa WC:tä, vaikka niitä sitten olisi jokaisen makuuhuoneen yhteydessä kaksi kappaletta.

Kun seuraa vessa-ajasta käytävää riitelyä aamuisin ja iltaisin, niin huoneen merkitystä ei voi olla ymmärtämättä. Tilasta pöntöllä taistellaan enemmän kuin Puolasta toisessa maailmansodassa ja keinotkin ovat yhtä likaisia.

Jos haluaisin ehdottaa lapselle jotain tulevaa ammattia, niin gastroenterologi (tarkistin termin nykypäivän tietovarastosta eli vauva.fi keskustelupalstalta) olisi ykkösvalinta. Näistä tämän päivän tuntitolkulla vessanpöntöllä tekstaavista, chattaavista, mesettävistä, snäppäävistä ja instagrammailevista teineistä tulee satavarmoja peräpukama-asiakkaita ja töitä muuten riittää!

Näillä ohjeilla saa jokainen lapsiperhe rakennettua itselleen taatusti kodin, jossa jokainen viihtyy, tilaa riittää ja toimivuus on huipussaan - saa käyttää, mut ei oo pakko!