Suomalainen vuosi vaihtuu kesällä

Kalenterin mukaan vaihdamme vuotta aina sydäntalvella jossain joulu- ja tammikuun välissä. Silloin juhlitaan keskellä pimeyttä rakettien paukkeessa ja täydessä tinassa. Väittäisin kuitenkin, että henkisesti vuosi vaihdetaan kesällä, niinä noin neljänä viikkona, jolloin olemme työstä vapaalla eli kesälomalla.

Kesäloma on kiistatta suomalaisen vuoden kohokohta. Sitä suunnitellaan jo tammikuussa, kun ensimmäiset kesälomalistat tulevat täytettäväksi ja sähköpostilaatikkoon kilahtavat ensimmäiset matkatarjoukset tulevalle sesongille. Ajatuksella kesälomasta jaksamme pimeimmän ja raskaimman vuodenajan yli ja kun maaliskuussa aurinko pilkottaa ensimmäisen kerran talven jälkeen tiedämme, että "se" alkaa olla jo lähellä. Sitten, kun loma todella on lähellä joskus toukokuun paikkeilla, alamme tutkia kiivaasti sääennusteita koettaen arvata, että tuliko tämän vuoden lomalotossa päävoitto vai musta pekka. Tunnetustihan Suomen kesässä ei riitä aurinkoa ja lämpöä kaikille, vaan osa joutuu nauttimaan brittiläisestä säästä, joidenkin saadessa osumaan loma-aikaan ne kaikki kolme hellepäivää. Työpaikan suurimpana mentorina pidetään sitä heppua, jolle nuo lämpimimmät päivät osuvat useampana vuonna peräkkäin.

Suurin tunku lomalle on aina heinäkuussa, jolloin kaikki muutkin ovat lomalle. Mikäpä onkaan sen mukavampaa, kun jonottaa huvipuistoissa ja elämystehtaissa kaikkien muiden suomalaisten kanssa samaan aikaan hien, oluen ja oksennuksen hajussa. Siinä syntyy juuri sitä yhteisöllisyyttä, josta suomalaiset ovat tunnettuja. Olemmehan ainoa kansa, joka ahdistuu jo hississä silloin, kun sinne tunkee joku toinen samaan aikaan.

Neljän viikon vapaus 

Ennen lomalle lähtöä koetetaan kiivaasti saada päätöksen kaikki kuutena edellisenä kuukautena roikkumaan jääneet työt. Viimeiset viikot painetaankin eläimen raivolla ylipitkää päivää, koska tavoitteena on kaksi puhdasta päämäärää - työpöytä ja omatunto. Lomalle jääkin usein loppuunajettu ihmisraunio, jonka ensimmäiset lomapäivät menevät puhtaasti palautumiseen. Miksi se loma on etenkin suomalaiselle se elämäneliksiiri, jonka jäljiltä töihin palaa rentoutunut ja uudestisyntynyt ihminen valmiina kohtaamaan uuden vuoden haasteet ja murheet?

Lomalla teemme kaikkea sellaista, mihin arjen yhdentoista kuukauden aika ei riitä. Yleensä lomaan pakataan vähän työtä, vähän hupia, vähän tylsyyttä sekä vähän uutta. Ennen lomaa koetamme päästä kuuluisaan rantakuntoon. Sitten lomalla menemme kesämökille kymmenien kilometrien päähän sivistyksestä, jossa kukaan ei varmasti ole sitä rantakuntoa edes näkemässä. Koetamme myös paikata jälkeenjääneitä remontti- ja siivoustöitä sekä samalla paikata huonoa omaatuntoa, joka syntyy siitä, että työaikana emme ehdi nähdä lapsiamme muualla kuin auton takapenkillä matkalla harjoituksiin.Nämä kaksihan saa kätevästi yhdistettyä vaikka mottitalkoilla halkometsässä. Siinä sitä sitten on perheellinen murjottavia ihmisiä keskellä metsää tekemässä seuraavan talven takkapuita itikoiden syötävänä. Teinit eivät halusta huolimatta pääse pakoon, koska eivät osaa suunnistaa urbaanin luonnon ulkopuolella ja aikuiset taas eivät jaksa ymmärtää, miksi perisuomalainen halkoperinne ei olekaan hypännyt seuraavaan sukupolveen synnyttäen luomisen ja käsillä tekemisen riemua.

Onkin perin kummallista, että tuo neljä viikkoa riittää ihan hyvin kaikkeen siihen, mihin loppuvuoden yksitoista kuukautta ei riitä. 

Vuosi vaihtuu

Miksi väitän vuoden vaihtuvan juuri kesällä? Sen takia, että lomalla teemme koko elämästä uudelleenarviota. Työpöytää siivotessa mietimme, että tulemmeko enää koskaan tänne takaisin. Josko kesälomalle ne kuuluisat seitsemän numeroa osuisivat oikeaan ja voisimmekin vain lähettää postikortin kahviporukalle, jossa toivotamme hyvää loppuelämää. Kesälomalla saamme hieman maistaa miljonäärin elämää eli elää siten, että aamulla ei odotakaan työmatkaruuhka ja nurttunaamaiset työtoverit, vaan voisimme jäädä sänkyyn loikoilemaan aina puoleen päivään saakka, jolloin hovimestari ilmoittaa herran saunan olevan kuuma ja kylvyn valmis. Vaikka ajatus on kaukana totuudesta, niin se kutittaa mieltämme. Entä jos...

Samat odotukset ladataan pari- ja perhesuhteisiin. Lomalla on vihdoin aikaa olla kaksin puolison kanssa ja paikata kaikki talven aikana kiireessä tehdyt lommot avioliitossa. Oletus on, että jos talvella seksiä näkee ainoastaan televisiossa, niin kesälomalla sitä harrastetaan joka niemessä ja notkelmassa. Näiden odotusten tulokset näkyvätkin sitten syyskuussa käräjäoikeuksien kanslioissa, kun paikkausyritykset menevät pieleen ja lopputuloksena on pesänjako. Näin väittävät ainakin viralliset tilastot. Ehkä ne odotukset olisi viisaampaa ladata jokaiseen arkipäivään ja vältellä niiden lommojen tuottamista, vaikka se arki välillä vituttaakin.

Loma irrottaa meidät arkirutiineista sekä arkiympäristöstä. Kun katsomme maailmaa lomalla toisesta näkökulmasta, huomaamme sen, mitä siinä olisi syytä muuttaa ja tehdä toisin. Mökin laiturilta maailma näyttää kummallisen eri näköiseltä kuin työpaikan ikkunasta. Samalla tavalla lepo sekä vapaampi ajankäyttö näyttävät meille toisenlaisen maailman. Ihminen, joka nukkuu murheista vapaata kesäunta, ajattelee luultavasti kirkkaammin kuin se, joka murehtii kello kaksi aamuyöllä, että tuleeko se projekti varmasti valmiiksi ja säilyyköhän se työpaikka vielä seuraavienkin yt-neuvottelujen jälkeen.

Oma loma, oma aika

Oma lomani on tänään viidentoista työpäivän päässä. Olen ladannut sinne perisuomalaiseen tapaan toiveita ja tehnyt suunnitelmia, miten lomani vietän. Aion pakottaa ainakin osan lapsista mukaani kesäpaikkaamme ja koetan opettaa heille kanta-karjalaisia kesälomanviettotapoja tori-piirakka-kahveineen ja mökkikalastuksineen. Tiedän, että lomasta ei taatusti tule kokonaan sellaista yhteistä kivaa, miltä se talvella näyttää suunnittelupöydällä. Mutta tiedän sen, että kun irtoan juuri siivotun työpöytäni äärestä ja kädestä pitäen hyvästelen kyynelehtivät työtoverini, niin neljään viikkoon en aio murehtia töistä, enkä talvesta.

Minun neljä viikkoani pitävät sisällään ajatuskatkon arjesta sekä totaalisen irrottautumisen työmaailmasta. Kun sitten neljän viikon jälkeen palaan (toivottavasti) työpaikalleni, niin siinä salasanaa muistellessa selaan kalenteria ja lasken, montako viikkoa onkaan jäljellä ennen seuraavaa lomaa.

Hyvää kesäkuuta kaikille!