Supertähden elämää

Tämän syksyn ehdoton suosikkiohjelmani (ja ainoa, jota olen ehtinyt katsomaan...) on ollut Teemu Selänteen isännöimä Supertähdet. Olen kummallisen fanaattisesti liimaantunut sunnuntai-iltaisin seuraamaan urheilueläkeläisten jutustelua Californian lämmössä. Pöydän ääressä on verrattain varakkaita, mutta myös verrattain nuoria ihmisiä mietiskelemässä jo taaksejäänyttä työuraansa. Niille, joille tuo formaatti ei ole tuttu tai jotka eivät ole katsoneet lässymediapornon ykkösohjelmaa "Vain elämää", niin ohjelmassa jokaisella osallistujalla on oma päivä, jossa kerrataan ruokapöydän ääressä päähenkilön uran vaiheita ja päähenkilö myös järjestää päivään asiaankuuluvia aktiviteetteja. Lopuksi tietenkin kehutaan päivän henkilö maasta taivaisiin ja kaikilla on hyvä mieli. Kyynisyydestä huolimatta arvostan sitä, että pyritään tekemään ohjelmia, joissa tavoitteena on juonittelun ja kilpailun sijasta tuoda esiin positiivisia fiiliksiä. 

Miksi tuo ohjelma sitten kiehtoo?

Minulle ensimmäinen syy katsoa ohjelmaa oli Mika Häkkisen paluu julkisuuteen pitkän poissaolon jälkeen. Häkän suoritukset ovat minulle sellaisia, että ne arvostan todella ylös. Kaksinkertainen maailmanmestari lajissa, jonka harrastaminen Suomessa on sanalla sanoen minimaalista. Lisäksi kaveri oli urallaan ja sen jälkeen itse vaatimattomuus ainakin julkisesti.

Toinen syy valkeni sitä mukaa, kun seurasin ohjelmaa pidemmälle. Siinä eivät suinkaan puhuneet eläkeläismiljonäärit, vaan enemmänkin ihmiset, jotka ovat eläneet omaa unelmaansa. Nippu tyyppejä, joilla on ollut haave jostain ja sen eteen on oltu valmiita tekemään kaikkensa. Urheilu-uran vuoksi on tehty suuriakin uhrauksia ja koko elämää ohjaavana  tekijänä on ollut menestyksen tavoittelu jossain itselle rakkaassa. On kovan työn tulosta ja myös osin sattumaa se, että tuo kova työ on tuottanut tulosta ja sen lopputulos näkyy siinä, että uran päätyttyä on ansaittu paikka Selänteen isännöimässä pöydässä.

Tehty työ käy hienosti ilmi videoissa, joita ohjelman lomassa näytetään. Klipit kertovat, kuinka uran eteen ei ole riittänyt pelkästään oma aika, vaan uhrauksia ovat tehneet vanhemmat ja oma perhe. Supertähden elämä on varmaan helppoa uran jälkeen, jos olet menestynyt, mutta uran alkuvaiheissa se on jotain muuta. Tuo intohimo näkyy siinä, että raha on ainoastaan työn seuraus. Se ei ole ollut työtä ohjaava tekijä tai päämäärä, minkä vuoksi suuri työmäärä on tehty. Samalta tuntuu myös suhde julkisuuteen. Julkisuutta ei tunnuta hakevan, mutta se on työhön liittyvä sivutuote, jota on pakko sietää ja jota on pakko myös hyödyntää.

Mitä on supertähden elämä?

Kadehdin tietenkin noita supertähtiä, mutta positiivisesti. Mietin, kuinka voisin saavuttaa jotain samaa kuin heillä omassa elämässäni. Miten voisin olla oman arkeni supertähti?

Ensimmäinen vaatimus supertähteyteen olisi se, että tekisin jotain, mikä ruokkisi sataprosenttisesti omia intohimojani. En ole koskaan ollut mihinkään asiaan niin vihkiytynyt, että voisin rakentaa harrastukseni ympärille kokonaisen uran tai ammatin. Kirjoittaminen tai valmentaminen voisivat olla sellaisia, mutta se varmaan vaatisi jonkinsortin lahjakkutta jommassakummassa. Omassa elämässäni olen ollut ensimmäisen puolikkaan enemmän kyydissä istujana kuin kuskina. Sen vuoksi ihailenkin niitä, jotka uskaltavat ottaa riskejä ja epäonnistumisen uhallakin pelaavat "all in".

Totta kai toinen haave olisi elämä ilman minkäänlaisia taloudellisia paineita. Tämä ei tarkoita sitä, että olisin sikarikas tai rikas sika, vaan sitä, että arkea voisi elää velattomana ja ilman pelkoa, että isompi epäonni, onnettomuus tai vaikka sairaus veisi koko elämän rahallisesti raiteiltaan. Keski-ikäisten elämän ongelma on se, että rahalle on enemmän käyttöä kuin mitä taskuihin tulee. Velanottopakko on suurin juuri silloin, kun rahalle on eniten ottajia - lapset pieniä, pakko kasvattaa asunnon kokoa ja hankkia perustarvekaluja. Itse katson lähes joka päivä jokaista kodinkonetta tiukasti silmiin ja pyydän kestämään vielä tämän päivän, koska uuteen ei ole varaa.

Kolmas tekijä liittyy siihen, että saisin säilyttää terveyden niin hyvänä, että arjesta nauttiminen olisi mahdollista. Neljässäkympissä aamuisin kolottaa jo valmiiksi aika montaa paikkaa, joten ihan terveitä ei meidän ikäisistä kai ole kukaan. Terveydestä puhuminen on suurelle osalle ihmisiä pelkkä puhetapa. Todellisuudessa hyvää terveyttä ei osata arvostaa ennen kuin sen menettää tai se menettämisen uhka osuu liian lähelle. Meidän perheemme sai viime vuonna osakseen sekä sairautta että kuolemaa ja nämä kieltämättä kouraisivat juuri tuota aivojen terveys-otsalohkoa melko syvältä.

Neljäs osa supertähden elämästä koostuu läheisistä. Onpa kyse sitten ystävistä, lapsista tai perheestä, niin ihminen tarvitsee ympärilleen elämää. Itse olen sen verran erakkoluonne, että en ole koskaan koonnut ympärilleni isoa kaveriporukkaa, mutta niitä harvoja ympärilläni olevia ystäviä arvostan sitäkin enemmän. Nykynuorista huomaan, että ystäväpiiristä tulee eräällä tavalla perheen korvike. Ystävien kanssa ratkotaan elämän ongelmat, vietetään aikaa ja autetaan kaikissa tilanteissa. Onko sitten niin, että kun vanhemmat ja sisarukset jäävät useille fyysisesti kauemmas, niin tuota korvaamaan astuvat hyvät ystävät. Tänä päivänä suurin sosiaalinen ongelma onkin yksinäisyys, joka omalta osaltaan johtaa syrjäytymiseen myös muilla elämän osa-alueilla.

Loppujen lopuksi siis tavallisen supertähden elämä ei vaadi mahdottomia ja on jollain tavalla useimpien ulottuvilla. Oman elämän supertähteys vaatii sen, että on unelma, jota jahdata ja jonka eteen haluaa tehdä töitä. Tuon unelman seuraaminen voi parhaillaan antaa harrastuksen lisäksi ammatin ja ammatin kautta myös rahallisesti turvatun elämän. Terveys ja ystävät taasen ovat niitä, joista huolehtiminen pitäisi kuulua arkeen niin supertähdillä kuin taviksillakin.

Jahdataan siis kaikki omaa supertähden elämäämme ja ansaitaan paikkamme arjen ison kasin pöydässä.