Uneton

"Herään pimeässä. Silmät eivät aukea, mutta aivot ovat jo käynnissä. Käännyn katsomaan kelloa kännykän näytössä - silmiin paistuvat tutut neljällä alkavat lukemat. On taas keksittävä aivoille tekemistä tunniksi, jotta uni saa tilaa palata..."

Unettomuus on suomalaisten uusi kansansairaus. Tilastojen mukaan jonkinasteisista uniongelmista kärsii jopa kolmannes suomalaisista ja noin 10% on kroonikoita. Tuosta koostuu jo viikkotasolla valtava määrä valvottuja tunteja.

Unettomuutta on tietääkseni useampaa eri laatua. Osa ihmisistä ei pysty nukahtamaan ja osalla taas uni katkeaa kesken tai loppuu ennen aikojaan.

Unettomuus osuu kipeimmin meihin keski-ikäisiin. Tämä siksi, että uniongelmien juuret ovat usein mielestä johtuvia ja meillä osuu samaan saumaan paine saada synkronoitua työ, perhe ja lapset. Ei ole ihme, jos nahkakaihtimet eivät pysy kiinni, kun mieltä painavat työasiat ja samaan aikaan pitäisi päteä isänä, puolisona ja ylipäänsä hyvänä ihmisenä.

Kuulun myös itse näihin univammaisiin. Koetan aina mahdollisuuksien mukaan pitää nukkumisrytmin tasaisena ja käydä nukkumaan yhdentoista aikaan. Tällöin herään monesti neljän aikaan. Toissailtana kun menin unille reilusti ennen kymmentä, niin olipa yllätys herätä vaihteeksi kurkistelemaan kelloa jo kahdelta aamuyöllä. Viimeksi olenkin tainnut nähdä kahden ja kolmen välin baarin pöydästä käsin ja yhtä vähän näkemistä oli silloinkin.

Oma unettomuuteni on kausittaista. Välillä on pitkiä aikoja, että nukun pitkiä (seitsemän tunnin) yöunia heräämättä ja sitten taas on kausia, jolloin kehon kovalevy hyrähtää käyntiin joka yö kello neljältä. Uni yksinkertaisesti katkeaa ja huomaan herätessä, että aivot käyvät läpi milloin mitäkin ajatuksia. Ajatukset liittyvät elämään, työhön, parisuhteeseen, lapsiin tai kaikkiin noihin. Ainoa yhdistävä tekijä on, että nuo ajatukset ovat kappale elävää elämää.


(M)ikä parantaa

Unettomuuteen on yhtä monta lääkettä kuin on syitäkin. Siinä missä toinen uskoo lääkekemiaan, luulee toinen että lääke löytyy lämpimästä maidosta.

Minä uskon siihen, että koska syyt johtuvat korvien välistä, niin lääkkeet löytyvät samasta paikasta.


Älä anna unettomuuden vituttaa

Minulle vapauttavin oivallus oli se, että unettomuuden ei saa antaa käydä hermoille. Jos alat yöllä miettiä, kuinka paljon energiaa valvominen syö ja pohdit, kuinka vaikealta seuraava työpäivä tuntuu, niin ei se uni ainakaan helpommin tule. Minä olen opetellut ajattelemaan, että pitää valvoa, jos valvottaa - keho kyllä osaa vaatia veronsa, kun väsymys käy ylivoimaiseksi (arvatkaa, miksi olen nokosten ystävä?!). En myöskään mieti, miten tuleva päivä tulee menemään. Työpäivää ei pieni valvominen rassaa - työt jaksaa tehdä vähän väsyneenäkin. Ja monesti yhtä vaikeita päiviä on vastaan tullut hyvien unienkin jälkeen.


Ajattele ajatukset loppuun

Toinen minua vapauttanut ajatus oli se, kun aloin ajatella mieleen tulleet ajatukset loppuun. Ajatukset sinällään eivät minua stressanneet, vaan se, että jätin ongelmat kellumaan ilmaan vailla ratkaisua. Nykyisin ajattelen asiat loppuun ja jaan ongelmat niihin asioihin, joihin löytyy ratkaisu ja niihin, jotka jäävät selvittämättä. Noille selvittämättömille rakennan mielessäni suunnitelman, jolla ne hoidetaan. Ja lopuksi kirjan kannet kuvainnollisesti kiinni.


Älä dokaa, äläkä syö lääkkeitä

Lääkkeet ovat harvoin ratkaisu ongelmaan, jonka syy ovat ajatusmaailman ongelmat. Jos et ratkaise ongelmaa, niin vaiva ei parane, vaan lääkkeillä voit korkeintaan siirtää ongelmaa eteenpäin - ja kasvattaa sitä samalla.

Alkoholi on myös huono ratkaisu ongelmiin. Minun uniani eivät koskaan varasta kahvi tai tee, mutta alkoholi taas on niin viekas pirulainen, että se huonontaa unta. Sen vuoksi koetan juoda nykyisin maltillisesti. Ja jos otan illalla pienen napsun, niin teen sen siten, että se poistuu elimistöstä ennen unta. Viina ja uni eivät oikein samaan päähän mahdu.


Lue tai kuuntele jotain

Jos en jostain syystä saa unta pienen ajattelun jälkeen, niin nousen reilusti ylös, enkä jää sänkyyn makoilemaan. Hiivin itsekseni olohuoneen puolelle, otan kirjan ja luen. Yleensä jopa nautin aamuyön hiljaisista hetkistä. Ainakin lukurauha on taattu.

Joskus taas en jaksa nousta ylös, vaikka uni on poissa. Ympäröivä maailma vaikuttaa niin kylmältä ja pimeältä, etten halua jättää lämpimän peiton antamaa suojaa. Tällöin pistän napit korviin ja kuuntelen jotain. Ykkösvalinta ovat tietenkin aina Aamulypsyn uusinnat, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Minua tutut äänet korvissa rauhoittavat ja yleensä nukahdankin puheensorinaan melko nopeasti (minulla onkin tusinoittain ohjelmia, joista olen kuunnellut ensimmäiset viisitoista minuttia :) )
Ja paras tapa saada unta olisi tietenkin seksi. Hyvällä rakastelulla saisi taatusti hyvät ja kestävät unet - ja vaikka unta ei saisi, niin taatusti ei harmittaisi. Seksiä vaan on noina aamuyön tunteina kovin harvoin tarjolla...


Reipasta yötä ja kauniita unia teille kaikille ja iso miehekäs jaxuhali niille, jotka tätä tekstiä lukevat mustina aamuyön tunteina.