Ympäripontattu keski-ikäinen

Tervetuloa sekä uudet että vanhat lukijat Ra(s)kaan keski-iän pariin uuteen ja upeaan Ponttiin. Itse olen ihastellut portaalin ulkonäköä ja visuaalisuutta pienen hetken ja minun silmääni se näyttää päivä päivältä paremmalta. Kun sain kutsun tulla kirjoittajaksi Ponttiin, niin kovin montaa hetkeä en miettinyt. Pääsy tällaiseen porukkaan on melkoinen kunnia.

Kuten esittelyni kertoo, olen neljänkympin riman pari vuotta sitten ylittänyt perheenisä. Päivisin pyrin käymään töissä ja iltaisin mietin, riittävätkö työni tulokset massiivisen asuntovelan lyhentämiseen. Muun ajan kulutan leikkimällä pienen kanssa, paimentamalla teini-ikäisiä sekä toteuttamalla vaimoni tahtoa viimeiseen arkunnaulaan saakka. Elämässäni jojottelen kahden paikan välillä. Perheemme koti löytyy Lappeenrannasta, mutta sen lisäksi liikumme sujuvasti etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan välillä mummolassa ja kesäpaikassamme.

Mitä on ra(s)kas keski-ikä?

Bloggaajana en ole noviisi, mutta en konkarikaan. Ra(s)kas keski-ikä täytti kuukausi sitten vuoden ja tämä taitaa olla melko tarkkaan sadas tekstini. Lukijoita on ollut minun mittarillani hämmästyttävän paljon, mutta enemmänkin joukkoon mahtuu. En koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä, että lukija antaa aikaansa tutustumalla minun elämääni (kuulemma bloggaajille tyypillinen taudin oire). Toivonkin, että teksteistä saadaan aikaan hyvää kommentointia ja keskustelua. Pyrin aktiivisesti vastaamaan kommentteihin ja keskustelemaan lukijoiden kanssa.

Ra(s)kas keski-ikä on elämänmakuinen ja -näköinen blogi keski-ikäiseltä toisille keski-ikäisille. Tarinat liikkuvat kaikessa siinä, mitä meidän ruuhkavuosien kaistalla ajavien maailmaan voi mahtua. Perhettä, isyyttä, vanhemmuutta, työtä, vapaa-aikaa, kriisiä ja terapiaa. Teksteissä vilahtelee usein perheeni, joka koostuu uhma-, murros-, ja keski-ikäisistä ihmisistä.

Ihmislajin edustajana olen tyypillinen keski-ikäinen. Taistelen hiipivää ylipainoa ja pakenevaa tukkaa vastaan. Mielipiteiltäni huomaan olevani vuosi vuodelta konservatiivisempi ja kun seison elämän juna-asemalla, niin koko ajan useampi juna ajaa minun asemani ohi. Ei ole edes tavatonta, että kysyisin tekniikan vempeleisiin neuvoa perheen keskenkasvuisilta.

Uskon kuitenkin vahvasti, että elämä opettaa - myös keski-ikäistä. Koskaan en ole liian vanha oppimaan uutta tai liian kyyninen kokeilemaan jotain, mitä en tähän saakka ole päässy testaamaan. Suhteeni vanhenemiseen on melko kaksijakoinen. Nautin siitä, että vanhetessa kokemus karttuu ja viisaus lisääntyy, mutta toisaalta taas vihaan sitä, että joudun jättämään asioita taakseni.

Minulle tämä blogi on oma henkilökohtainen terapiahuoneeni ja rakas pakopaikkani ankarasta arjesta. Täällä kirjoitan yhtä lailla itselleni kuin teillekin. Ja monesti, kun omia tekstejään lukee, niin niistä saa jopa omaan elämäänsä uuden perspektiivin. Peilille esitänkin usein kysymyksen "onko elämäni todella tällaista?"

Teille lukijoille tämä blogi on kurkistus yhden vallan tavallisen perheen epätavalliseen elämään. Epätavalliseen siksi, että ei kenenkään elämä noudata oppikirjojen kaavaa - ei ainakaan meidän orkesterin. Jaan lukijoideni kanssa yleensä ilot, mutta en kaihda juuri muunkaan väristen tunteiden esiintuomista. Elämä on parhaimmillaan sitä, että siinä värikirjaa väritetään paletin kaikillla liiduilla.

Ilon kautta

Johtavana vireenä kirjoittamisessa olen pitänyt sitä, että elämä pitää nähdä iloisena asiana. Pyrin kannustamaan ihmisiä onnelliseen elämään ja sen jahtaamiseen. Itse en pidä nillittäjistä ja marisijoista, joiden elämän pääajatus on saada naapurin ylle suurempi sadepilvi kuin oman pään päällä keikkuu. Pääasiassa elämä on juuri niin onnellista kuin siitä itse päätät tehdä.

Keski-ikäisyyden lisäksi toinen johtoajatus kirjoittamisessani onkin onnellinen elämä. Se, miten tulisi elää elämäänsä, jotta olisi maksimaalisen onnellinen. Minäkin olen sitä toisinaan jopa rasittavuuteen saakka, mutta muina aikoina käytän aktiivisesti aikaa ja energiaa sen eteen, että olisin onnellisempi. Blogin tavoite olisi antaa lukijoille jotain positiivista. Jokainen kirjoittamalla ansaittu hymy tai hyvän mielen huokaus on hintansa väärti.

Tervetuloa mukaan ja nauttikaa matkasta keski-ikäisyyden maantiellä! Ja viihtykää Pontin parissa, vauhtia tuntuu piisaavan alusta saakka!