Ostetaan: loistava kunto ja pyykkilautavatsa

Huomasin taannoin joutuneeni orastavan keskivartalolihavuuden uhriksi. Aloin siis lääkitä tätä ongelmaa sipsi-, karkki-, limsa-, pizza- ja hampurilaislakolla. Päätin, että jos joku herkku vielä tulee mieleeni laihdutusprojektin aikana, se on lakossa myös. Aloin sixpackin kiilto silmissä hölkkäilemään ja söin terveellisesti.


Ajattelin, että minun ei tarvitse kuunnella musiikkia juostessa, koska on mukava siinä samalla mietiskellä omiaan ja "rauhoittua". Se oli virhe... Ensinnäkin kuntohan oli sillä tasolla, että reipas kävelykin sai jo hien pintaan. Koita siinä sitten kasailla ajatuksiasi ja rauhoittua, kun pää märkänä väkisin koitat jotain juoksun tapaista liikehdintää suorittaa, koska JUOKSEMAANHAN tänne tultiin.


Jatkoin siis tätä itseni rääkkäämistä viikosta toiseen, kunnes aloin juostessa miettimään oikoteitä onneen. Laihdutusinspiraation iskiessä tulee aina hirveä kiire saada ne tulokset näkymään, joten minulla ei siis ollut aikaa elämäntapamuutokselle, vaan mietin kaikki muut mahdolliset vaihtoehdot mieluummin läpi. Jos liityn netissä johonkin kuukausimaksulliseen palveluun, niin eikös se paino ala välittömästi pudota, kun ensimmäinen erä menee maksuun? Jos syön makkaraperunat juuresranskalaisilla jatkossa ja dippailen sipsien lomassa vähän vihanneksiakin?


Kerran sitten lenkin päätteeksi istahdin sohvalle ja aloin mietiskelemään millaista lenkkeily voisi olla tulevaisuudessa. Tai ainakin millaista minä sen haluaisin olevan. Lääketiede kehittyy sellaista vauhtia, että haluan uskoa lähes kaiken olevan mahdollista tulevaisuudessa. Lenkkeilyä tukisi sellainen innovatiivinen kehitysaskel, että oman päänsä voisi irroittaa muusta ruumiista, ilman että muu kropan liike pysähtyisi tai kärsisi siitä mitenkään.


Otetaanpa esimerkki: työpäivän jälkeen irroittaisin pääni ja asettelisin sen nätisti sohvalle tököttämään. Laittaisin televisiosta ohjelmaa näkymään ja naamani eteen kaikki mahdolliset herkut mitä käsiini saan. Vatsalaukun lähtiessä ovesta muun ruhon kanssa, ei ole mitään lihomisen vaaraa, joten voi syödä kaikkiin himoihinsa aivan surutta. Kroppa saisi minun puolestani juosta vaikka Tampereelle asti, kunhan on illaksi kotona. Tällaista rallia puoli vuotta, niin jo olisi kunto kohillaan.


Ajatus kuitenkin kariutui, kun aloin ajatella haittapuolia. Mitäs sitten tehdään, jos kroppa ei osaa takaisin kotiin? Ei sitä varmaan kukaan kyytiinsä ota ja lähde omistajaa etsimään, vaikka siihen osoitteeni kirjoittaisinkin. Huokaisin syvään ja hain jääkaapista palan pizzaa.