Painajainen Snapchat Streetillä!

Nykyään on hulvatonta huvia leikkiä Snapchatilla ja muilla naaman muuttelu sovelluksilla. Hassuja koiran korvia ja nöpöneniä päähän ja siitä vaan maailmalle sitten esille. Hauskaahan se on, ei käy kieltäminen. Olen itse aina ollut vain lähinnä "Facebook ihmisiä", joten Instagram ja kaikki siitä eteenpäin on melko vierasta maaperää.


Päätin kuitenkin antautua Snapchatin pauloihin erään ystäväni kanssa ja rupesimme ottamaan kaikenlaisia kuvia. Oltiin veden alla ja ties missä viidakossa, sekä välistä jotkut hölmöt hatut päässä irvisteltiin puhelimessa.


Pelleily sai kuitenkin dramaattisen käänteen, kun päätimme kokeilla face-swappia, eli yhteiskuvassa vaihdoimme kasvoja osittain. Voin sanoa, että siihen loppui hyvä meininki. Oma naamani oli kuin paholaisen inkarnaatio. Silmät olivat vain kuopat päässä, kuin viikatemiehellä - ikää tuli 100 vuotta lisää ja pahuus loisti muutenkin siinä naamassa.


Laittaisin kuvan ehdottomasti tähän esille, jos se vaan olisi tallessa, mutta päätimme yhdessä tuumin puiset ristit kädessä ja valkosipulit kauloissa poistaa tämän kuvan ystäväni puhelimesta. Emmekä enää sen jälkeen ole puhuneet aiheesta.


Tämä tabu jäi kuitenkin riivaamaan minua. Heräsin öisin omaan huutooni, kun juoksin karkuun tätä luomaamme hirviötä. Sama huuto alkoi, kun netin kautta näin koirakorvat/nöpönokat -kuvia ja muisto palasi päähäni. Elämäni on ollut kuin Painajainen Elm Streetillä -elokuvaa viattoman hupsuttelumme jälkeen.


Olisihan se pitänyt tietenkin arvata, että kun lähtee Facebookkia syvempiin vesiin polskimaan näiden sovellusten kanssa, niin lopputulos (minun kohdalla) on kuin paiskaisi löysän paskan siihen surullisen kuuluisaan tuulettimeen. Opin ainakin paikkani sovellusten ihmeellisessä maailmassa.