Juhannus ja sulhaspojan mulkku

Luonto on taas kerran puhjennut parhaaseen loistoonsa ja viikon ykköspuheenaihe on lyöty lukkoon. No se on tietysti Juhannus. Tuo keskikesän juhla saa ihmiset pakenemaan kaupungista maaseudun rauhaan, pois melusta ja ilmansaasteista. Sääennuste povaa perinteistä jussikeliä, eli epävakaista ja kylmää. Siihen ollaan totuttu ja vaikka väliin sattuisi joku kuiva ja lämminkin Juhannus, niin odotusarvona on vähintään vettä ja pohjoistuulta lämpötilan ollessa kymmenen hujakoilla.

Kukkaloistoa pakettiautossa

Moni aloittaa lomansa Juhannukselta, mutta vuokramökkirintamalla alkaa niin kutsuttu huippusesonki, vaikka Juhannuksen jälkeinen viikko onkin monasti vaikeampi kaupattava kuin edeltävä viikko tai heinäkuun viikot. Maanviljelijöillä kevättyöt lienee tehty ja ensimmäistä tuorerehusatoa on jo aloitettu korjaamaan ainakin Etelä-Suomessa. Pohjoisemmassa kesä on ollut myöhässä ja voi olla vaikeuksia ehtiä kahta satoa korjaamaan.

Sukua kanttarelleille?
Suopursut kukkii

Tilallamme viljellään kuivaa heinää lähinnä omien hevosten evääksi. Eli käytännössä heinä kaadetaan, kuivatetaan muutama päivä pellolla pöyhien ja paketoidaan pikkupaaleihin ( 5-10kg/kpl). Paalit ajetaan traktorin peräkärryllä navetan vintille, missä suoritetaan loppukuivatus kylmäilmakuivurilla ja näin ollen varmistetaan heinien laatu.

Tulevaisuuden ajomies

Helppoa kuin heinän teko. Ennen kuivureita heinä seivästettiin ja pelkkä tekovaihe saattoi kestää monta viikkoa ja korjuu lähes saman ajan eli koko operaatio käytännössä puolitoista kuukautta. Nykyään peltopinta-alaa on tietysti vähemmin, mutta homma hoituu hyvällä tuurilla viikossa. Meitä kuivanheinän ja etenkin pikkupaalien tuottajia on enää harvassa. Saadakseen hyvät heinät tarvitaan mielellään viikon yhtenäinen poutajakso ja ennen kaikkea talkooväkeä. Parhaimmillaan heinätalkoissa on ollut yli 30 henkeä ja nyt ollaan pärjäilty 5-10 ripeällä käsiparilla.

Heinäntekoa

Itse aloitin heinätyöt jossain 70-luvun puolivälissä tappipoikana, josta ylenin traktorikuskiksi ja siitä edelleen hangon varteen. Tosin reilun 10 vuoden iässä tuli ansioluetteloon katkos, jolloin heinäallergia ajoi pellolta pois muutamaksi vuodeksi. Ennen diagnoosia ja lääkitystä silmät turposivat, hengittäminen oli vaikeaa ja nenä vuoti kuin sulhaspojan mulkku. Liekö syynä hääpäivä vai siedätyshoito, niin nykyään pärjäilee kohtuullisesti lääkkeiden ( silmätipat, nenäsuihke, antihistamiini ja astmapiippu) kanssa, mutta ne sulhaspojan hommat hoitelen edelleen mielelläni muualla kuin vintillä.

Juhannusperhonen sormella