Mökkiyrittäjänä Kuubassa

Kirjoitellaan vielä lähihistoriasta, kun väsyttää niin pirusti, ettei tulevaisuutta näe.

Toimin tosiaan mökkiyrittäjänä toisessa polvessa ja matkailua tilalla on harjoitettu sota-ajasta lähtien jossain muodossa. Kevät ja alkukesä on maatiloilla perinteisesti duunarin juhlaa eikä tarvitse olla pelko persiissä, että hommat loppuu käsiin. Laitettiin tänä keväänä perusparannushanke pystyyn, mikä käsittää kolmen mökin perusparannuksen ja autokatoksen teon. Perusparannuksella pyrimme saamaan mökit energiatehokkaammaksi, käyttömukavammiksi ja sitä kautta asiakkaat tyytyväisemmiksi.

Hankevalmistelu alkoi ajatusten tasolla 3 vuotta sitten, jolloin kävin keskuskeluja yrittäjäkollegoiden ja viranomaisten kanssa. Sitten keskityin lapsen tekoon ja hanke jäi luonnos-tilaan kovalevylleni. Viime vuonna asiaa vietiin eteenpäin ja liiketoimintasuunnitelma ja muut dokumentit saatiin kasaan sekä sahattiin myrskyn kaatamista puista materiaali, joilla korotetaan kattorakenteet.

Kenttäsirkkeli laulaa

Hakemus jätettiin sisään helmikuussa ja myönteinen päätös tuli toukokuun alussa eli varsin nopeasti. Työt tosin aloitettiin omalla riskillä aikaisemmin ja ensimmäinen vaihe neljästä on päätöksessä. Aikaa toteuttaa hanke on kaksi vuotta, joten työllisyys seuraavana kahtena vuotena on taattu. Ensi syksynä kesäsesongin päätyttyä otamme toisen mökin käsittelyyn ja mahdollisesti hakkaamme autokatoksen pystyyn.

Rakennusmateriaalia omasta takaa

Mökkilaivastomme ensimmäiset alukset ovat rakennettu hieman sen jälkeen, kun itse olen syntynyt ja pikkuhiljaa niitä on askarreltu lisää ja huollettu aina jotain nurkkaa. Reilut 40 vuotta ollaan mietitty asiakkaiden kanssa, mitä puuttuu ja mikä on hyvin, mutta valmiiksi asti tässä ei olla päästy. Mäntylän seinällä on kyltti " Jos tunnen hetken työniloa, istun hetkeksi alas kunnes kohtaus menee ohi". Tuon kyltin sanoma ei naurata joka päivä, mutta joku päivä ja se joku päivä on riittänyt. Hengissä ollaan niin yrityksenä kuin henkilötasollakin, vaikka toisinaan riittämättömyyden tunne puskee päälle ja tuntuu, että miltäköhän tuntuisi olla mökkiyrittänä Kuubassa. Kuubassa en ole koskaan käynyt, mutta silti kaipaan toisinaan sinne. Mutta tuokin tunne väistyy, kun ajattelee talvea ilman lumitöitä, kevättä ilman takatalvea, lämmintä (+3) kesäsadetta ja syksyn synkkiä säveliä. Mitä hittoa siellä Havannassa pystyy muuta tekemään kuin valittelemaan kuumuutta ja liikaa mukavuudentunnetta. Ei mitään. Pysyn siis Mäntyharjun Halmeniemellä ja yritän elää riittävällä tasolla.

kevät vei, kevät vei laiturin

Mitä riittävä taso sitten on? Rakkautta riittävästi, perusturva taattu ja lapsilla hyvä olla. Eli helppoa kuin se heinän teko. No mitä sitten on riittävä rakkaus? Täyttä intohimoa ja huomioon (s....n...)ottamista aamusta iltaan tasapuolisesti vai se, että annetaan mahdollisuus siivota, laittaa ruokaa ja pestä pyykit Omolla? Tarvitaanko paljon rahhoo vai vielä enemmin rahhoo vai riittääkö se, että saadaan laskut maksettua? Ovatko lapset turvassa täällä Etelä-Savossa mahdollisilta karhu- tai hirvihyökkäyksiltä vai onko televisioruudusta tuleva sähkösäteily suurempi riski?  Luulen, että mökkiyrittäjä Kuubassa painii samojen asioiden äärellä, paitsi että routaraja on aavistuksen ylempänä.

Kukkia ja prinsessoita

Aloitin blokkaamiseni kirjoittamalla maratonjuoksusta, jossa kerroin kokevani onnentunteen valmistautuessani maratonille, vaikka jalka oli sökö. Samaa voin todeta eläessäni kotitilallani. Välillä sydämessä on vajaatoimintaa, mutta läheisille se on riittänyt. Aina tili ei ole ollut piripinnassa, mutta juttuun ollaan tultu ja joitain unelmia päästy toteuttamaan. Meillä on vaimon kanssa kolme tervettä ja aivan ihanaa lasta, joilla tuntuu olevan taivas rajana elämässään. Ei huono, mehän ollaan siis riittävän onnellisia riittävän monena päivänä vuodessa.  Mut jos kuitenkin sinne Kuubaan...

Matkalla Hki-Vantaalle:)