Pienten puolesta vuorelle ja Pariisiin: Sillä jokainen joka apua saa...

Mielestäni toisten auttaminen ja hyväntekeväisyys ovat sisäänrakennettuna meissä kaikissa, hyväntekeväisyys on tärkeää ja sitä voi tehdä myös monella tavalla.

P. Maijanen laulaa ”sillä jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa”. Meille jokaiselle voi tulla elämässä tilanne, jossa tarvitsemme toisen apua tai kenties olemmekin jo saaneet apua.

Ne hetket ovat elämässä unohtumattomia, eikä unohdu se tunnejälkikään, jonka avun saaminen jättää.

Kapua-projektissa kavuttiin syksyllä Malawissa Mt Mulanje -vuorelle, joka on 3002 metriä korkea.

Viime vuonna seurasin Kapua ry:n hyväntekeväisyysprojektia, kunnes itsekin pääsin siihen mukaan. Vuoden 2018 keräsimme valitun (16 henkilöä) ryhmän kanssa rahaa Malawin naisten ja tyttöjen koulutukseen sekä terveydenhuoltoon.. Keräys jatkuu tämän vuoden loppuun, tällä hetkellä rahaa on yli 100 000 euroa.

Ryhmänä kävimme katsomassa, mihin kerätyt varat käytettiin Malawissa. Malawissa rakensimme kouluilla wc-suojan, käsienpesukourun, maalasimme luokkia sekä liitutauluja.

Kävimme katsomassa mihin kerätyt varat käytettiin Malawissa.

Pelasimme oppilaiden kanssa net ball -peliä, jalkapalloa, tanssimme ja lauloimme. Myös tähän hyväntekeväisyyskampanjaan kuului ”itsensä haastaminen” sekä psyykkisesti että fyysisesti, sillä pyöräilimme 85 kilometriä (lämmintä oli 36 astetta!), meloimme sekä ”kapusimme” Mt Mulanje -vuorelle, joka on 3002 metriä korkea.

Matka oli rasittava sekä fyysisesti että psyykkisesti mutta äärettömän antoisa, jättäen syvän tunnejäljen auttamisesta ja noiden hienojen tyttöjen tapaamisesta.

 

Tässä pyöräilyhetki (85 kilometriä, 36 astetta lämmintä) Malawissa oli jo ohitettuna.

Jo ennen Malawin matkaa olin hakenut mukaan Rynkebyn joukkueeseen. Ilo oli ylimmillään, kun sain viestin Malawin matkan jälkeen, että minut oli valittu mukaan Team Rynkeby — God Morgon Jyväskylä-Kuopion joukkueeseen.

Miksi lähden (taas) mukaan projektiin?

Koen, että itselläni on asiat hyvin ja halu auttaa muita hyväntekeväisyyden muodossa on tärkeää. Kun kuulin, että apu kohdennetaan vakavasti sairastuneiden lasten sekä heidän perheidensä tukemiseen, oli päätös mukaan lähdöstä selvä.

Myös tulevan matkan tuoma henkinen ja fyysinen haaste pitkän pyöräilyn muodossa on houkutteleva. Pystynkö kohtaamaan henkisen puolen itsestäni ja syventämään itsetuntemustani?

Viime aikoina media on tuonut esille hyväntekeväisyyteen liittyvistä väärinkäytöksistä, siitä kuinka hyväntekeväisyytenä kerätty apu on joutunut ”vääriin käsiin” varsinkin jos apu on annettu rahana tai raha ylipäätään on liikkunut projektissa mukana. Moni miettii mitä tapahtuu kerätyille varoille... minä ainakin mietin.

Minulle tärkeää on päästä näkemään mihin keräämämme varat käytetään

Minulle tärkeää on, että tässä projektissa taustajärjestöt (Sylva ja Aamu -säätiö) ovat suomalaisia, heillä on useamman vuoden kokemus avustustyöstä sekä tietämys mihin varat kohdennetaan.

Itse haluan juuri nähdä tehdyn työn paikan päällä ja omin silmin, olla mukana lahjoittamassa.

Miten valmistautuminen on sujunut?

Valmistautuminen matkaan on alkanut. Olen päässyt tutustumaan muihin Kuopion joukkuelaisiin, joka onkin todella mukavaa porukkaa 😊, varsinkin viikoittaisia spinning- ja pk-lenkkejä olen alkanut odottaa jo kovasti.

Oma valmentautuminen sekä fyysisesti että henkisesti työn ja muiden arjen kiireiden keskellä on ollut ajoittain yrityksistä huolimatta vaihtelevaa. En enää tunne siitä syyllisyyttä, sillä sama ongelma tuntuu vaivaavan muitakin.

Jo tässä vaiheessa pyöräilyvarusteiden hankkiminen on tuonut matkan konkreettisemmaksi, muilta konkareilta olen saanut paljon tietoa mitä kannattaa hankkia ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota valmistautuessa pyöräilyyn.

Kaikesta valmistautumisesta huolimatta matkalla kuitenkin vastaan tulee odottamattomia asioita, joista saattaa muodostua se jokin, joka onkin kaikkein suurin juttu, siksi minä lähden mukaan tähän seikkailuun, ehkä elämäni suurimpaan sellaiseen.

Varmaa on, että tämä matka antaa tuplana... saan auttaa ja tulen autetuksi, kun minua kannustetaan liikkumaan, koen olevani etuoikeutettu.

Jutun kirjoittaja Tuulikki Tähtivaara kuuluu Team Rynkeby — God Morgon Jyväskylä-Kuopio 2019 -joukkueeseen ja pyöräilee ensi kesänä Pariisiin.

 

Tuulikki Tähtivaara

P.S. Jos haluat auttaa ja osallistua hyväntekeväisyyteen, tästä linkistä pääset tekemään lahjoituksen syöpään sairastuneille lapsille. Omalla nimellä tai ilman nimeä, pienellä tai vähän isommalla summalla!