Kalassa Hartolassa VOL.2

Jälleen kerran..

Oltiin kavereiden kanssa maalamassa mökkiä Sysmässä ja päätettiin, että sunnuntai kun on pyhäpäivä, lepopäivä, etc. on se myös kalapäivä. Kalassa, kuin levossa. 

Lähdettiin sunnuntai aamuna Martin kanssa jo ennen auringon sarastusta ajelemaan kohti Hartolaa ja Tainionvirtaa. Luvat kuntoon kuten normaalisti, Jari-Pekka huoltamolta. Huoltamolla nopeet kahvit ja leipäset, sitten kalalle. Rannassa kamppeet ja romppeet tikkiin ja työhön. 

Marssittiin kohti yläjuoksua, koska tapoihimme kuuluu aloittaa touhut sieltä. Aurinko alkoi juuri väläytellä säteitään, kun me olimme jo vieheet vedessä touhuilemassa. Otin perhosettien kaveriksi vielä virpan, koska halusin heitellä myös nirhaa.

Puuhamies Martti onkii.

Tovin siinä vatvottuamme heitin nirhan poikki virtaan ja viistettelin sitä sen alaspäin lipuessa. Sillan alla jysähti ja kiinni jäi. Erittäin reipas taimenen pulikkahan se sieltä tulla tupsahti.

Kii o!
Pieni, mutta pirteä!

Siirryin hieman alemmaksi Martin jäädessä vielä yläpäähän vihtomaan. Alempana huomasin yhden mukavan kokoisen taimenen joka haki pinnasta evästä moneen kertaan. Ei muuta kuin pinturia siimanpäähän ja kokeilemaan onnea. Vaihtelin pintureita kuin nainen mielialaansa, mutta eipähän tärpännyt. En tiedä oliko perhoni huonosti sidottuja vai taidoissa vikaa, mutta ei niin ei.

Päätin kokeilla sitä kalaa vielä nirhalla. Noh sehän kelpasi ja sitten mentiin. Kala antoi kivat kyydit ja minä sitä niin kovin koitin rantaanpäin kiskoa. Noo eipähän tullut nähtyä monta koukkua kalan suussa oli kiinni, mutta oletettavasti vain yksi, sekin todella ohuesti. Kala veti siitä väännöstä pidemmän korren ja meni menojaan.

Aurinko armas se kalat passivoitti.

Aurinko oli jo noussut täyteen loistoonsa, kun kysyin Martilta, että olisiko aika siirtyä alemmas. Martti kannatti kysymystäni ja ei muuta kuin jokea alaspäin. Alempana olevalta sillalta katselin onko sillan edustalla kaloja. Kirjolohia oli useampia joten perhoa perään! Aikani niitä yritin sieltä ylös onkia, mutta tuloksetta. Vedessä kävi useampi perho, larvoista leecheihin. 

Taisi aurinko temppunsa tehdä ja passivoida kalat vain väistelemään, koska mikään ei niille tuntunut kelpaavan. Kiinnostus loppui siihen paikkaan ja päätimme hypätä autoon ja matkata paikkaan number 2. 

Kakkos spotti.
Rauhaisaa virtausta kohti Päijännettä.

Lämpö nousi aamun mittaan jopa hikiasteille, mikä nyt vaan tarkoittaa, sitä että kala pistää luukut kiinni ja alkaa nauttimaan keleistä kuten me ihmisetkin. Tulos paikalta kaksi täysi nolla ja siihen loppui myös sen päivän kalastukset.

Kamat purkuun,konttiin ja nokka kohti kotia! 

Kireitä! -Hujo