Saimaa Fly Fishing - Käärmeitä bongailemassa Repovedellä 25.5.2017

Tämä ei nyt varsinaisesti liity tavalla eikä toisella kalastukseen, mutta luontoon kuitenkin.

Edellisellä Jaalan reissulla Pelti-P:n kanssa törmäsimme rantakäärmeisiin, josta intoutuneena olimme päättäneet lähteä kärmeksiä ihan todenteolla etsimään. Teimme hieman taustatutkimuksia, jotta löytäisimme mahdollisimman varmasti alueille, joissa voisi lähi maastossa olla lierojen talvehtimispaikkoja. Matosilla kun on tapana talvehtia mm. louhikoissa, erilaisissa maakoloissa, rantakivikoissa tai muissa vastaavissa paikoissa.

Taustatyöt

Moni on varmasti luonnossa liikkuessaan törmännyt käärmeisiin. Jos näitä arkoja veijareita varta vasten lähtee etsimään, voi olla hankaluuksia, jos ei tarkalleen tiedä missä niitä enemmälti voisi esiintyä. Tuntemalla hieman käärmeiden elintapoja ja mieltymyksiä, voi rajata alueita pienemmäksi. 

Lukemalla blogeja ja erilaisia kirjoituksia, selvisi nopeasti, että ihmiset usein Repoveden kansallispuistossa liikkuessaan ovat käärmeitä tavanneet. Karttoja tutkimalla selvitimme alueet joissa esiintyy mahdollisimman paljon kalliota, kangasmetsää ja mahdollisia kivikoita. Unohtamatta, että alueen olisi hyvä sijaita vesistön rannalla siten, että aamupäivän aurinko pääsee sinne paistamaan.

Päädyimme siihen tulokseen, että ajamme auton parkkiin Lapinsalmen parkkialueelle ja suuntaamme liikkeemme Ketunlenkkiä pitkin kohti Karhunlahtea, kulkemalla Kuutinkanavan kautta.

Lapinsalmi ja Kapiavesi

Tästä se lähti ja tähän se päättyi.

Saavuimme riippusillalle muutaman muun kanssaretkeilijän kanssa. Tässä vaiheessa aloimme epäillä, että pääsemmekö koskaan sillan yli, sen verran tuntui korkeanpaikankammoisia olevan liikkeellä, minä itse mukaan luettuna.

Ikuisuudelta tuntuneen ylityksen jälkeen otimme suunnan itään, kulkien Kapiaveden pohjoispuolta, jonne aurinko antoi mukavasti säteitään. Laskeuduimme pieneltä kielekkeeltä aivan rantaviivaan, jossa oli otollisen näköinen suojapaikka.

Juuri kun olin laskenut jalkani maahan, kuulin vaimeaa sihinää, ja nanosekunnin kuluttua vähemmän vaimeaa Penan mölyä: " Varo!" Huomasin välittömästi astuneeni noin 20 cm päähän pienestä kyy naaraasta.

Poseeraava kiukkupussi

Tämä pikkuneiti ei tuntunut olevan ollenkaan mielissään siitä, että tulimme häritsemään hänen auringonottoaan. Kiukustaan huolimatta, antoi typykkä meidän rauhassa ottaa itsestään muutaman otoksen, johon tämä vastasi hienolla päätä nostavalla poseerauksellaan. Kuvien jälkeen sanottiin heipat ja neiti jatkoi matkaansa rantakivikon alle.

Tässä vaiheessa molemmilla nousi hieman karvat pystyyn. Ihmiset eivät monesti ymmärrä, kuinka vaikeaa kyyn erottaminen voi olla maastosta. Totesimme yhteen ääneen, että on syytä katsoa mihin jalkansa tai kätensä laittaa.

Edellisen kyyn löytöpaikasta edettyämme rantaa pitkin noin 20 metriä, tavoitin seuraavan yksilön. Samanaikaisesti Pena ilmoitti silmiensä osuneen rantakäärmeeseen ja kyyhyn, jotka sulassa sovussa ottivat aurinkoa. Itse seisoin samalla hetkellä noin 70 senttisen lähes mustan kyyn edessä. Harmiksemme rantakäärme pujahti pakosalle, mutta auringosta nauttivat kyyt jäivät meille mieluusti kuvauskohteiksi. 

Tämä veijari oli levittänyt itsensä mahdollisimman suureksi, jotta aurinko lämmittäisi mahdollisimman tehokkaasti.
Tämän tytön kainaloon oli eksynyt rantakäärme, joka kuitenkaan ei halunnut jäädä kuvattavaksi.

Kohti Kuutinkanavaa

Matka jatkui Katajajärven itärantaa kohti Kuutinkanavaa. Matkalla ihmeteltiin, kuinka olimme ensimmäisen puolen tunnin sisällä tavanneet jo useamman yksilön, reissu oli tässä vaiheessa jo ylittänyt odotukset. Kävellessämme elättelimme toiveita rantakäärmeiden tapaamisesta, ja mahdollisesta käärmeen ruokailutilanteen kuvaamisesta.

Pena tutkii rantaheinikoita Katajajärvellä

Katajajärven ranta oli lähes koko matkaltaan otollista aluetta, mutta harmiksemme löysimme pääasiassa vain käärmeiden vanhoja vaatteita ( käärmeen luomia vanhoja nahkoja ). Erkanimme rannasta mäen päälle varsinaiselle polulle. Penan haukansilmät kuitenkin osuivat rannassa olevaan mustaan pötköön. Ääneen herra totesi, että onko tuolla joku letku vai onko se käärme. 

Varovainen lähestyminen osoitti, että kyseessä oli suurehko rantakäärme, joka oli juuri saanut suuhunsa todella suuren sammakon. 

Rantakäärmeen Big-Frog ateria

Kun olimme kuvaamassa tätä tapahtumaa, paikalle sattui muitakin ihmisiä ihmettelemään. Toiset järkyttyivät siitä, miten paikalla voi olla käärmeitä, toiset tyytyivät ihastelemaan luontokappaletta. 

Kuutinkanavan ympäristö

Taustatutkimusten perusteella kuutinkanavan kallioiden tuli olla erittäin pontiaalista aluetta. Pettymykseksemme törmäsimme Kuutinkanavan ja Karhunlahden välisellä alueella vain yhteen käärmeeseen. Tämä Penan bongaama kaveri ei kuvaamisesta innostunut, vaan paineli välittömästi kiven alle piiloon. Liekö kyy säikähti löytäjänsä karua naamaa, mene ja tiedä.

Tämän Kuutinkanavan kallion alla sijaitsevan puron suulta löytyi vain käärmeen nahkoja, varsinaiset kantajat olivat piilosalla.

Totesimme tämän paikan olleen tyhjä arpa ja käänsimme kenkien keulat kohti paikkaa, jossa rantakäärme veteli sammakkoa ikeniin. Harmiksemme paikalle päästyämme, oli kaveri poistunut paikalta ja jättänyt sammakkoateriansa rantakiville lojumaan. Mahtoiko häiriintyä meistä, vai oliko sammakko todella liian iso suupala tälle matoselle. 

Rantakäärmeen hylkäämä sammakko.

Päätimme kuitenkin tutkia vielä lähimaaston, jos siellä joku sattuisi majailemaan. Ja kuinka ollakkaan, sammaleisesta rinteestä löytyikin kaksi veitikkaa. Toinen rantaluikeroista paineli salamana rantapusikkoon, toisen jäädessä kaikessa rauhassa ottamaan aurinkoa.

Monet kammoksuvat käärmeitä, mutta onhan tämäkin yksilö aivan upea.

Kohti kotia

Palasimme melko suoraan edellisten rantakäärmeiden jälkeen Lapinsalmelle. Ylitimme sillan ja päätimme vielä pikaisesti vilkaista, josko matosia oli vielä paluumatkan varrella rannassa. Aurinko oli painunut jo pilveen ja tuuli yltynyt, joten odotukset eivät ollee korkealla. Onnistuimme vielä kuitenkin löytämään yhden pienen pienen kyyn, josta ehdimme ottamaan tasan yhden kuvan, ennen kuin tämä päätti lähteä heinikon suojiin.

Kuvan keskellä oleva noin 30 cm mittainen kaveri ei ole kaikista helppo huomattava heinikossa.

Kaikkiaan reissusta jäi äärimmäisen hyvä maku molempien suuhun. Löydettiin se mitä lähdettiin etsimään ja vähän päälle. Molemmat kuitenkin yllätyimme siitä, miten monen käärmeen kanssa pääsimme tekemisiin. Yhteensä reissulla teimme varmoja havaintoja kahdeksasta kyykäärmeestä ja neljästä rantakäärmeestä.

Yllättävää oli myös se, että alueella ei ole keväisin mitään huomatuksia käärmeistä. Alueella vierailee kuitenkin valtava määrä lapsia, joilla harvoin on jalassaan saappaita tai maihareita. Useimmin jalkoja koristavat ohuet lenkkarit tai pahimmassa tapauksessa sandaalit. Uimaan säntäävä lapsi yllättää helposti auringosta nauttivan käärmeen, joka pelästyessään voi purra yllättäjää.

Vaikkakin kyykäärme on myrkyllinen, ei se silti ole aikuiselle terveelle ihmiselle vaarallinen. Tilanne kuitenkin voi olla toinen pienten lasten kohdalla. Jos joku perheellinen tätä tekstiä lukee, muksuille saappaat jalkaan ja neuvot kuinka tulee toimia, mikäli käärmeen kohtaa.

Muistetaan kuitenkin se, että käärmeet eivät ole pahoja, ne puolustautuvat puremalla vain äärimmäisessä hädässä. Lähes aina käärme ehtii paeta, mutta jos ei, voi kaksi pienen pientä reikää koristaa nilkkaa muistona tapaamisesta. Tällöin on aina syytä soittaa lääkäriin ja kysyä sieltä neuvoa mahdollisista jatkotoimenpiteistä.

Käärmeiden puolustukseksi sanottakoon vielä, että annetaan käärmeiden elää elämäänsä mahdollisimman rauhassa, eikä tapeta niitä, ne ovat kaikessa karuudessaan kauniita luontokappaleita.

-Jati