Saimaa Fly Fishing - Kyykoskelle vuosien jälkeen

Ihana loma 

Kesäkuu on itselle ollut aina hankalaa aikaa kalastuksen osalta, kun ei ole tahtonut ehtiä tarpeeksi kalalle. On kaiken maailman kissanristiäistä viikonloppuisin ja viikot ovat menneet töissä. Nyt kuitenkin työpaikan vaihdoksen johdosta olen saanut mahdollisuuden pitää vapaita koko kesäkuun. Harmillisesti seuramme muut jäsenet painavat niskat limassa duunia, joten kalakavereiden hankintaa joutuu viikolla laajentamaan seuran ulkopuolelle, ainakin osittain.

Seuramme jäsenistä yhtä lukuun ottamatta kaikki asumme Lappeenrannassa. Lappeenranta on taimenia jahtaaville perhokalastajille huomattavasti keljumpi paikka asua, kuin esimerkiksi Jyväskylä. Meillä ei yksinkertaisesti ole 150 kilometrin säteellä kovinkaan montaa varteenotettavaa koskikalastuskohdetta.

Kupille vai kalalle, no kalalle

Kyykoski kuitenkin on aina virrannut noin tunnin ajomatkan päässä Lappeenrannasta. Olen itse käynyt paikalla joskus lähemmäs 10 vuotta sitten, ja tuosta reissusta ei jäänyt kovin ruusuiset muistot. Tuolloinen vesitilanne ei jättänyt paikasta kovinkaan mairittelevaa kuvaa itselle, joten Kyykoski jäi omalta osalta unholaan. Leskelä kuitenkin on tuolla pari vuotta kavereineen röytänyt ihan kohtuullisilla tuloksilla.

Tästä rohkaistuneena oli aika ladata rojut Opeliin ja lähteä moikkaamaan Kyykosken kuohuja pitkän tauon jälkeen. Edellisenä iltana oli tarkoitus lähteä enolle pelailemaan korttia ja ottamaan kupposta, mutta tuttavan tyttären lakkiaisissa vierähti turhan monta tuntia, joten en illalla enää vaivautunut korttipeleille. Sain siis vältettyä todennäköisen testivoittaja krapulan ja päätin aamulla ajoissa startata kalalle. Reissuun mukaan sain puhuttua Penan ja Monnin.

Sulkukoski

Kello herätti jo 06.00 ja olin koukkinut Monnin ja Penan kyytiin pian seiskan jälkeen. Harmiksemme matkalla oli hieman hankaluuksia löytää huoltoasemaa, joka olisi auennut kukonlaulun aikaan. Jouduimme ajamaan noin 15 kilometriä Kyykoskelle vievän risteyksen ohi, aina Utin ABC:lle asti, jotta saimme makkarat ja vissyt matkaan.

Saavuimme Sulkukosken parkkipaikalle noin yhdeksän aikaan. Paikalla oli jo muutama auto, joten haaveilemamme "yksityisyys" voitiin unohtaa välittömästi. 

Kyykosken kalastusalue koostuu neljästä erillisestä lyhyestä koskesta. Alimmaisena lyhyenä ryöpsäyksenä soljuu Sulkukoski. Tämä matalan niskan omaava noin 30 metriä pitkä "ränni" soveltuu kai parhaiten pinturi, - streameri, - tai nyfikalastukseen. Toki kahvimyllyongella koko alueen kalastaa läpi vaivatta. 

Itse koski tällä vedellä oli hyvin matala, takaränniä lukuun ottamatta. Loppuliuku on ihan potentiaalisen oloista aluetta, mutta hankala kalastettava muuten, kuin roikottamalla streamereita alavirtaan. Virveli-Ville tosin saa tehokkaasti tämänkin alueen ongittua.

Kalasteltiin Sulkukoski pikaisesti läpi streamereilla ja nymfeillä, saamatta mitään tapahtumia. Monni oli kuulemma yhden taimenen kosken läpi nähnyt ryntäävän. Tämä pätkä ei mielenkiintoa enempää herättänyt, joten jatkettiin kohtuu pikaisesti kohti ylempiä alueita.

Saunakoski

Saunakoski on Sulkukoskesta ylävirtaan katsottuna seuraava koskipätkä. Tämä noin 50 metriä pitkä koskipätkä on kaikista monimuotoisin Kyykosken koskista. Lyhyeltä pätkältä löytyy jokaiseen tekniikkaan soveltuvaa vettä. On syvempää ränniä, paljon kiviä, jotka muodostavat virtaan mielenkiintoisia kalastettavia spotteja, hieno niska-alue ja syvä loppuliuku. 

Saunakoski niskalle päin kuvattuna

Oman mausteensa tuo vastarannalla oleva sauna, jonka laiturilla toivoimme näkevämme vähäpukeisia auringonottaja tyttöjä, mutta jouduimme pettymään. Säännöissäkin tosin taitaa lukea, että mikäli laiturilla tai rannalla on saunojia, tulee tämä kosken pätkä jättää siksi aikaa rauhaan.

Saunakosken loppuliukua

Itse pidän paljon nymfikalastuksesta, ja Saunakoski on kuin tehty nymfaajille, ainakin kun katsoo pinnan päältä. Oman lusikkansa soppaan sotkee kuitenkin pohjakivissä kasvava järkyttävä määrä heinää ja nöyhtää. Olen monella koskella kironnut heinätuppoja, mutta Kyykoski on kyllä tällä saralla ylivoimainen ykkönen. Vähintään joka toisen heiton jälkeen on perhoissa lisämausteita. Saunakoskella tätä koskisalaattia on aivan tolkuttomasti, joka hankaloittaa nymfeillä ronkkimista. Toisaalta, nämä virran mukana liehuvat perkeleet tarjoavat kaloille erinomaisia suojapaikkoja, joiden lomassa ne ruokailevat.

Pena tarjoilee pinturia Saunakosken peileihin, varma keino, jos ei halua irroitella koko ajan koskisalaattia koukuista.

Salaateista huolimatta onnistuin nymfaamalla saamaan pari kalakontaktia. Ensimmäinen kala ei kauaa siimassa viitsinyt rimpuilla, vaan irtosi lähes suoraan tärpistä. Toinen kala kuitenkin suostui kuvaukseen asti. Kala otti todella matalasta kahden kiven välissä olevasta peilistä. Kala kelpuutti ensin larvan, mutta tössin tartutuksen. Uusi heitto perään ja kala pamautti aivan pintakalvosta kiinni grhe-nymphiin. 

Ottipaikkaa

Kala oli melkoisen säyseä, joten sain kalan kammettua haaviin hyvin nopeasti. Nopeat kuvat, ja tämä rasvaevällinen, todennäköisesti vanhempi istari takaisin kosken kuohuihin kiusaamaan salakoita ja ötököitä.

Nymfin kelpuuttanut Saunakoskelainen hetki ennen paluutaan kosken kuohuihin.

Muita tapahtumia, ei enää kuulunut, joten oli aika siirtyä ylöspäin varsinaiselle Kyykoskelle.

Kyykoski

Varsinainen Kyykoski on lähes Saunakosken mittainen, profiililtaan hieman toisenlainen pätkä. Joen yli kulkevan sillan yläpuolella oleva niska-alue on herkullisen näköinen ja helposti kalastettavissa. Alue kuitenkin on kohtuullisen matala, joten rantaa kannattaa lähestyä sissimäisesti matalalla. 

Kyykosken niska-aluetta

Sillan alapuolinen osuus on melko kiivasta koskea, josta ottipaikat on hyvinkin helppo spotata. Muutama kivenmurikka antaa koskelle hieman ilmettä aina loppuliukuun asti ja jokainen reunavirta on kopaisemisen arvoinen.

Kyykoski sillalta alavirtaan kuvattuna

Kalatapahtumia Kyykoskesta saimme huomattavasti muita koskia enemmän. Oikeastaan jokainen kalalle haiskahtava peili tai reunavirta antoi päivän aikana tapahtumia. Monni karkuutteli ensin niskaimusta kaksi kalaa aivan peräjälkeen. Menin itse ihmettelemään ukon noitumista ja sain selkeät ohjeet heittää kosken keskivirtaan. Totesin kuitenkin Monnille, että otan kalan ns. takarännistä. 

Paiskasin nymfit takarännin kiventakuseen ja lähes välittömästi kala kiinni. Ehdin juuri todeta, että eipä ole kummoinen kala, kun tämä taimen otti ja lähti vauhdilla koskea alaspäin komean hypyn saattelemana. Olin ollut väärässä, kala oli kyllä hieman vauraampi.

Kala veteli aina kosken alas asti, enkä saanut pidettyä kalaa koskessa missään haluamassani paikassa vaikka kuinka yritin. Päätin antaa kalan uida loppuliukuun, jossa tiesin olevan helppo kopata kala kyytiin. Taas tuttu lavatanssi ojennus ja kala haaviin. 

Nopea mittaus kertoi lukeman 57 cm, pikaiset räpsyt ja kala takaisin kosken syövereihin. Kyykoskellahan rasvaeväleikautun taimenen alamitta on tuo entinen 40 cm, mutta en kokenut tarvitsevani tästä ruokakalaa, vaikkakin evättömänä tämä veijari koskessa eleli. 

57 cm Kyykoskelainen

Tämän jälkeen emme syystä tai toisesta onnistuneet enää saamaan kaloja haaviin asti, vaikka useampi paremman kokoinen kaveri vielä siiman päähän saatiinkin. Karvain muisto jäi hyvin suuren oloisesta kalasta, joka onnistui uimaan johonkin pohjarytöön, sotkien siimat sinne. Ylös asti tuli tyhjä sivuperuke ja päätyperho, jonka koukku oli suoristunut.

Karkuutuksia tosiaan tuli todenteolla jokaiselle. Muistan viime vuodelta yhden vastaavan reissun Hartolan Tainionvirralle, kun pääsin päivän aikana pitelemään useampaa eväkästä, saaden ylös asti vain kaksi harjusta. 

Niskakoski

Niskakoski on kalastettavan alueen neljästä koskesta ylin. Alue on kohtuullisen syvä ja hitaasti virtaava lyhyt pätkä, joten se soveltuu mukavasti streamereilla ja pintureilla kalastukseen, nymfaaminenkin toki onnistuu, mutta ei mielestäni ole kovinkaan mielekästä. Alue suorastaan haisee hauelle, joten perho - ja viehemenetyksiä on takuulla tiedossa ainakin salakka-aikaan.

Kalastimme alueen nopeasti tinseleillä ja pintureilla läpi, mutta emme tavoittaneet kaloja. Yksi pintakäynti nähtiin, jota epäilimme pieneksi taimeneksi, perhoistamme se ei kuitenkaan kiinnostunut. Pari virvelikalastajaa olivat aihemmin kertoneet, että olivat aamulla nähneet alueella toutaimia mellastamassa salakkaparvien kimpussa, mutta me emme niistä saaneet havaintoja.

Yhteenvetona reissusta jäi oikein hyvä maku. Monista karkuutuksista ja koskisalaatin yliluonnollisesta määrästä huolimatta, Kyykoski tulee varmasti jatkossa olemaan useammankin reissumme kohteena, sen nopean saavutettavuuden johdosta. Toivotaan, että vedet pysyvät viileinä ja edes kohtuullisen korkealla, jolloin Kyykoskea on mukava kalastaa.

Kireitä! 

-Jati