Saimaa Fly Fishing - Paluu Kyykoskelle

Edellisellä Kyykosken reissulla oli sen verran hyvin tapahtumia, että oli taas pakattava rytkyt autoon ja suunnattava Kyyskosken rannoille uudestaan.

Matkaan tällä erää lähti Roki, jolle olimme juuri käyneet ostamassa ihan ihka omat perhokalastusvälineet edellisellä viikolla. Saatiin siis ukko heti tositoimiin.

Tarkoituksena oli mennä pelipaikoille iltasella ja kalastaa läpi yön. Helle ja jatkuva auringonpaiste ei aina ruuhkaisilla koskilla ole se paras mahdollinen keli kalansaannin kannalta.

Alkusäätö

Pelipaikoille päästiin noin ysin maissa illalla. Auto parkkiin ja pikainen rakon tyhjennys. Pieni hämmennys meinasi käydä, kun tarjoillessani omaa matoa ulkosalle, oli tyhjennyspaikaksi valitsemani risukasan päällä köllöttelemässä kyy.

Reviirinsä vartija

Kaveri ei tuntunut omastani kauheasti välittävän, vaan ilmoitti sihinällään, että minun kärmekseni ei ollut tämän lepopaikalle tervetullut. Otin ohjeet tosissani ja vaihdoin hieman maisemaa. Suoritteeni jälkeen toki oli pikaiset kuvat räppäistävä kaverista.

Pelipaikoille

Ennen aloitusta, pyrin sanallisesti kertomaan Rokille eri tekniikoista, perhoista, välineistä ja toiminnasta mahdollisen kalan kanssa.

Pikaisesti kuitenkin suunnattiin joen rantaan, jossa muutama malliheitto, ja instrumentti noviisille kouraan.

Automatkalla ukko manaili, että mahtaako koko hommasta tulla yhtään mitään. Kuitenkin viimeistään tässä vaiheessa taisi Rokikin ymmärtää, että perhon heittäminen ei varsinaisesti ole rakettitiedettä, korkeintaan ydinfysiikkaa.

Olin yrittänyt kertoa, että perhon kyllä saa veteen, mutta sen tulisi veteen päästyään kulkea myös oikein. Se kuinka perhon milloinkin tulee uida, riippuu käytettävästä tekniikasta ja itse perhosta.

Paljon tuli asiaa ja nopeasti, mutta perhot todella alkoivat löytää tiensä mahdollisiin ottipaikkoihin. Hetken heittoreenin jälkeen suunnattiin jo kohtuu nopeasti Saunakosken kuohuille.

Saunakoski

Saunakoskella hetki opeteltiin koskenlukua ja käytiin potentiaaliset ottipaikat läpi. Tämän pikaisen briiffin jälkeen alettiin ihan oikeasti kalastamaan. Lyötiin molemmille nymfit päihin ja alettiin ronkkimaan koskea.

Saunakosken yläosaa auringonlaskussa.

Roki teki alkuun hieman tuttavuutta rantapusikoiden kanssa, ja porukassa kiroiltiin taas tuota koskisalaatin järjetöntä määrää.

Kalanmakuunkin päästiin. Onnistuin tartuttamaan kalan käytännössä aivan keskeltä koskea, muutaman hieman suuremman kiven takaa. Tästä meinasi koitua ongelmia, kun kala kiersi siiman viimeisen mahdollisen kiven taakse, jonne piuhat sitten jumiutuivat.

Taisin tässä vaiheessa todeta Rokille, että tämä kala on kyllä menetetty. Yritin nypytellä siimaa irti, yritin tehdä ns. heittoja löysällä lenkillä kiven taakse, jotta saisin virran tarttumaan siimapussiin ja mahdollisesti irrottamaan sen kiven takaa.

Kala kuitenkin oli tällä kertaa avulias ja otti täyskäännöksen koskessa, irrottaen ystävällisesti siiman kiven kynsistä. Tämä helpotti hommaa huomattavasti, jonka jälkeen kala oli helppo poimia haaviin.

Pienoinen yllätys tässä oli se, että tätä kalaa pääsin morjestamaan myös edellisellä reissulla. Sain siis viimeksi täsmälleen saman yksilön, nyt noin 2 metriä edellisen keikan ottipaikasta.

Onnistuneen C&R kalastuksen tuloksena päästiin taas samaan kuvaan tämän kalan kanssa.

Tämä osoittaa mielestäni taas sen, että mahdollisimman nopeasti hoidettu väsytys, kalan oikeaoppinen käsittely ja riittävä elvytys ennen vapautusta, antavat kalalle kaikki mahdollisuudet selviytyä vapautuksista ehjin nahoin. Tässä ainakin voitiin puhua onnistuneesta C&R- kalastuksesta. Tämä kyseinen veijari jatkaa edelleen elämäänsä Saunakosken kuohuissa.

Tahkottiin Saunakoskea vielä tovi, jonka jälkeen lähdettiin tarpomaan itse Kyykoskelle.

Kyykoski

Odotukset Kyykoskella olivat edellisen reissun tapahtumien johdosta korkealla. Edellisellä reissulla kun tavoitettiin kaloja lähes jokaisesta otollisen oloisesta paikasta.

Näytin alkuun Rokille paikat, josta todennäköisimmin tärppi tulee, ja kuinka perhojen tulisi näihin paikkoihin uida. Päätin antaa herran myös kalastaa ottipaikat läpi ensimmäisenä. Tämä ensimmäinen kierros ei tuottanut tulosta, joten aloitin myös itse järjestelmällisesti kalastamaan koskea alhaalta ylös, Rokin valuessa niskalta alas.

Ei mennyt pitkään, kun kosken pauhun keskeltä kuului älämölöä. Vaistomaisesti käänsin katseen Rokiin, jolloin huomasin, että kala riuhtoo ukon vapaa melkoisen tiuhasti. Valitettavasti kala vei pikaisesti voiton katkaisemalla siiman. Voitte kuvitella noitumisen määrän.

Jati ronkkii samaa paikkaa, josta Roki aiemmin karkuutti kalansa.

No, pienistähän ei lannistuta, vaan tapana on laittaa uutta matoa koukkuun, tässä tapauksessa uuden larvan muodossa.

Homma jatkui edelleen kirurgisen tarkkana lirkintänä, mutta paikka oli selkeästi hiljaisempi kuin aiemmalla reissulla. Onnistuin kuitenkin kaivamaan koskesta yhden pienen kirkkaan taimenen ja pääsimpä vielä pitelemään yhtä selkeästi parempaakin kalaa, mutta onnistuin jälleen tiputtamaan sen hyvin pian. Kala muuten otti samasta paikasta, kuin edellisenkin reissun isomus, liekö oli sama eväkäs?

Välillä on vaan hyvä huilata ja yrittää ottaa oppia.

Reissun ykköshetki

Kosken selkeän hiljentymisen myötä, oli tullut aika nostella vavat ollalle ja suunnattava Niskakosken laavulle paistelemaan makkaraa pimeimmiksi yön tunneiksi.

Hiilloksen valmistelua.

Evästauolla käytiin vielä perhokalastuksen aakkosia sanallisesti läpi ja puhuttiin niitä näitä. Taisi Roki tuumata, jotta ei mahda enää tarvita koskilla koskaan virveliin koskea. Oli siis ilmeisen hyvin onnistunut ensireissu, vaikkakin kala tällä kertaa vielä jäi saamatta.

Evästauon jälkeen käytiin vielä pikaisesti kopaisemassa kaikki kosket läpi, tuloksena jälleen yksi karvas karkuutus Saunakoskella.

On siellä kalastajakin.
Usvainen saunakoski aamuyöllä.

Totesimme pian tämän riittävän tällä kertaa, pakkasimme kamat takaisin Rokin vankkuriin ja käänsimme keulan kohti Lappeenrantaa.

Tässä vielä ensikertalaisen mietteitä ja mahdollisia ohjeita tuleville perhokalastajille: 

" Aikasempina vuosina on tullut jonkun verran seurattua, kun jätkät on noilla perhovehkeillä kalastellut. Porukassa on tietysti paljon jo kokeneitakin perhokalastajia ja heiltähän tuo homma onnistuukin todella luontevasti.

Nyt sitten kun olen seurannut näitä, jotka ovat vasta kyseisen harrastuksen aloittaneet, ajattelin että näyttää ja vaikuttaa kovinkin vaikealta. Tästä syystä ennakkoluulot kalastustyyliä kohtaan olivat suuret. Nyt ei kuitenkaan ollut enää vaihtoehtoja, vaan aika oli luopua perus virvelistä ja käydä ostamassa perhovehkeet.

Aloitteleville perhokalastajille suosittelenkin, että mukaan kannattaa ottaa kaveri, joka lajin taitaa ja jolla riittää kärsivällisyys näyttää miten homma hoituu.

Lopulta yllätyinkin, että eihän se nyt loppupeleissä ollutkaan niin vaikeaa, kun pelkäsin. Kunhan jaksaa kuunnella neuvot tarkkaan ja tehdä niin kuin sanotaan, niin kalastuskin alkaa luonnistumaan. Täytyyy myöntää, että aluksi heitot eivät onnistuneet aivan toivotulla tavalla, mutta mikä kalastuksessa onkin positiivista, niin seuraavalla heitolla on aina uusi mahdollisuus.

Vertasinkin lajia jopa golfiin, että vaikka yksi lyönti menisikin pieleen, niin aina seuraavalla voi onnistua. Elikkä mukaan ripaus kärsivällisyyttä ja halua oppia! Rehellisesti voin todeta, että eipähän tarvitse enää lähteä virvelin kanssa koskelle riehumaan. Jati todisti ennakkoluulot vääriksi ja molemmat todettiin, että jos me ollaan kykeneviä tähän hommaan, niin kyllä tähän pystyy ihan kuka vaan."

-Jati & Roki