SaimaaFlyFishing - Kuhan vertikaalijigaus

Vertsujigailu

Viime reissulta saadut kuhat innostivat sen verran, että aloimme suunnittelemaan seuraavaa kalareissua. Kuitenkaan vuorossa ei ollut uusi uistelureissu, vaan päätimme, että lähedetään kokeilemaan kaikille vierasta lajia, vertikaalijigaamista.

Juholta ja Jannelta löytyi jo entuudestaan jigaamiseen tarvittavat välineet, kaupasta oli haettava vain vähän täydennystä itse jigeihin ja jigipäihin. Miehet siis ilmoittivat, että minun ei tarvitse kun jälleen kerran saapua paikalle vapoineni ja laittaa vieheet vesille.

Tunnetusti kun meidän porukassa asiat ilmaistaan kohtuu suoraan, sain heti kuorma-autollisen savea tuulettimeen: "Siullahan on ihan vääränlainen vapa ja ethän sie nyt jumalauta jigaile monofiilisiimoilla." No, tietäjät tietää ja tiedottomat ei tietoa saa.

Kävi siis laakista selväksi, että vavan tulee olla tavanomaista mökkitikkua jäykempi, tunnokkaampi ja mielellään hieman lyhyempi. Siimana monofiili taas on liian joustavaa. Näillä ominaisuuksilla kuulemma saadaan jigeihin parempi tuntuma, mikä taas lisää kalojen tarttuvuutta.

Vertikaalijigaamiseen tarvittavat välineet
Ukot laittamassa venettä kuntoon

Pienen läksytyksen ja solvaamisen jälkeen, pääsin kuin pääsinkin lopulta kyytiin. Pakkasimme kamat veneeseen ja lähdimme etsimään sopivaa paikkaa missä kalat liikkuisivat. Entuudestaan meillähän ei kenelläkään ollut tietoa hyvistä jigipaikoista, joten karttasovellusta auki ja tutkimaan syvyyskäyriä. 

Mukaan tähän pikkupurkkiin oli otettu kuitenkin Jatin pilkkikaiku, jolla hommaan saatiin hieman lisää viihdearvoa, sekä pystyttiin seuraamaan kalojen liikkeitä. Tässä ruuhessa kun ei valmiina kaikua ollut, oli mentävä kannettavalla mallilla.

Vehkeet siis oli mitä oli, mutta niillä oli pärjättävä. Ja tulihan se  huomattua, että kyllä niitä kaloja löytää ilman viistokaikuja ja muita vimpaimia. Toisaalta, tämän reissun jälkeen niiden hankkimisesta taisi jo olla puhetta, mutta katsotaan taas mitä tulevaisuus tuo tullessaan, kaikille kalastusmuodoille kun ei Suomen lyhyen kesän aikana jää aikaa.

No kuinkas siinä sitten kävikään, allekirjoitaneen syöttiinhän se kala söi, mutta yhtä nopeasti kun söikin, niin olivat myös siimat poikki. Juho ja Janne ystävällisesti tämän jälkeen mainitsi, että olikos sulla kuinka monta jigiä itelläs mukana ja montako vielä meinaan luupäille syöttää.

Rukousasentojen ja pienen anelun jälkeen, Janne kuitenkin lupautui antamaan uuden syötin ja sain vielä toisen mahdollisuuden. No mutta kuinkas kävikään... Sama vanha tarina ja siimat poikki. Juho ja Janne tietysti noituivat minut alimpaan helvettiin ja taisivat mainita jotain Hauki-Hannu lempinimestä.

Itsellähän ei siis ollut jigin jigiä mukana ja mietin, että mitäs nyt kun kaveritkaan ei niitä mielellään anna haukien syötäväksi. Tällä erää rukoukset ja anelut unohdettiin tyystin, ja voinkin kertoa kaikille pienen neuvon, että miten homman saa toimimaan.

Heittää kaikki vehkeet venen lattialle ja sanoo, että en vittu enää kalasta. Riskinä siinä on tietysti, että molemmat sanoo, että no sit et kalasta.

Mutta kuinkas ollakkaan, Janne kaivoi rasiastaan vielä yhden jigin, mutta asetti ehdoksi, että siihen on laitettava peruke.

Näiden tapahtumien jälkeen oli jonkin aikaa hiljaista, ja minä tyypilliseen tapaan kaivoin puhelimen taskusta samalla kun pompottelin jigiä. Samalla kun luin puhelimesta Kauppalehteä ja päivittelin jätkille, että kun naisrintamalla on ollut todella hiljaista, niin nappasi!

Kuha veneeseen ja taputukset olalle, tosin taisin taputtaa itse itseäni, koska seuraavaksi pään aukominen koostuikin siitä, että miten voit helvetti saada aina kalaa toi luuri kädessä.

Muutaman menetetyn jigin ja yhden martyyriksi heittäytymisen jälkeen saatu kuha!

Pian tämän jälkeen päätimme kuitenkin, että vaihdamme paikkaa hieman virtaavan lahden suulle. Siirryimme veneellä selältä alueelle, jossa tiesimme kuhilaisten viihtyvän.

Kerkesimme juuri laittaa vieheet vesille, kun alkoi tapahtua! Aluksi Juholla nappasi ja juuri kerkesimme haavitsemaan ja iroittamaan kalan haaviin, niin Jannella nappasi. Jätkät päättivät, että no, antaa aikaisemman kalan olla haavissa, että laitetaan molemmat sinne.

Tämän jälkeen kun Janne ja Juho olivat iroiteleet kalat haaviin, niin ilmoitin, että minulla on kala kiinni. Nyt meillä oli samassa haavissa kolme kalaa ja aloimme puhumaan ns. positiivisesta ogelmasta. Tämän härdellin jälkeen tilanne rauhoittui, luukuunottamatta muutamaa tärppiä.

Tilanteen selkeästi rauhoituttua totesimme tämän neitsytmatkan alkavan olla lopuillaan. Ja kuten moni muukin neitsyys, tämäkin oli käsitelty kohtuu pikaisesti. Mutta asiassa pysyen, kun sen kerran on tehnyt, alkaa jo tehdä mieli kokea se uudelleen. Voidaan siis sanoa, että tämän lajin pariin palataan varmasti vielä.

Positiivisesta ongelmasta syntynyt härdelli!

Kerron viellä muille samat ohjeet, mitä minulle annettin rantaan päästyämme! Osta uus vapa, osta uudet siimat ja osta omat jigit, näillä pärjää kuulemma yllättävän pitkälle!

Huumorillahan näitä tehdään ja eikös se vit...lu ole välittämistä? Kalavehkeinä menee ihan vaikka mato-onki niin kun kuvasta näkyy!

-Roki