SaimaaFlyFishing - Uusi-Seelanti

Pojat kaukana kotoa

Vaikka kalavedet ja kalastus on Uudessa-Seelannissa aivan järkyttävän upeaa, niin ei paikan luonto ja maisemat kyllä hirveän kauas kakkoseksi jää!

Lensimme siis Australiasta Uuteen-Seelantiin Aucklandiin ja vuokrasimme lentokentältä meille auton.  Auto helpotti liikkummistamme haluttuihin kohteisiin huomattavasti. Tovin haistelimme Aucklandin kaupunki-ilmastoa ja totesimme, että eiköhän se ole aika nostaa kytkintä ja lähteä ajamaan kohti etelää. Rokilla oli etukäteen koordinaatit minne kannattaisi mennä ja Hujo tutki karttaa missä päin kyseiset paikat ovat. Ei muuta kuin menoksi, mutta pari viikkoa aikaa joten urku auki. Tässä vaiheessa Pelti-P korkkasi viinipullon ja piti seurueessa olleita naisia kädesta jotta uskalsi istua kyydissä.

Australian sametti hietikoilta kylmään Uuteen-Seelantiin
Kyseiset häiriköt Hujo ja Pelti-P, jokainen voi arvata mistä kyseinen pysähtyminen johtui..

 

Ajomatka oltiin saatu jo hyvään vauhtiin ja Hujo kartturina alkoi tutkimaan karttaa, että missäs nämä kyseiset kohteet ovat, jotka Rokin serkkutyttö oli ystävällisesti meille antanut. Pienenä yllätyksenä meille tuli, että mikäli Uudessa-Seelannissa haluaa päästä autolla pohjoisesta etelään, niin pitääkin ottaa lautta (tätähän kukaan meistä ei ollut selvittäny etukäteen). Toinen yllätys oli, että kuinka hemmetin pitkä matka sinne etelään on! Kaksi viikkoa ja 5tkm autossa, voidaan kertoa, että pitkä!

Kyllähän siinä hermoja hetkittäin koeteltiin, mutta sekin on myönnettävä, että paljon olisi jäännyt näkemättä ja kokematta jos sitä pirullisen pitkää matkaa ei olisi autossa istunut.

Ajomatka oli pitkä, mutta samalla myös erittäin hieno!

 

Löysimme viimein ja viimein koko porukka keinuvalta lautalta maan kamaralle. Siitä nyt tässä porukassa ei voi ikinä olla varma mistä miesten huojuminen johtuu, siitä että lautta keinui vai oliko matkalla nautittu liikaa nestemäisiä elintarvikeitta (voiko niitä nauttia liikaa?). Jo ennen satamaa olimme päättäneet seuraavaksi päämääräksi Queenstownin. Siellä kävimme tutustumassa paikallisiin kalavesiin, joista tarinaa myöhemmässä kirjoituksessa.

Satamasta Queenstowniin matkanvarrelle mahtuu monta aivan todella uskomatonta ja satumaista paikkaa, on jäätiköitä keskellä metsää, on uskomattomia vesiputoksia ja vuoria! Paikat eteläiselläsaarella on suorastaan sanoin kuvailemattomia! Niistä kuvia loppuun.

Maisemia matkalta eteläsaarelle.
Veden kirkkautta piti hämmästellä koko porukkalla.

 

Yksi paikoista saa kuitenkin erityismaininnan, Milford Sound! Paikka joka sai näidenkin kolmen turistin leuat sijoiltaan ja joltakin paikalliselta marakatilta saattoi lipsahtaa jopa lusikallinen luvatonta. Väitän että emme kukaan ollut ikinä nähnyt mitään nii vaikuttavaa, maisemat olivat juuri niin kuin Taru sormusten herrasta elokuvasta. Reissun alussa pysähdyimme ihmettelemään jokaista jokea ja nyppylää mikä vastaan tuli. Mutta täytyy sanoa, että Milford Sound vei ylivoimaisen voiton kaikista.

Milford Sound veneretki

 

Kiinalaisten kovassa suosiossa oleva Pelti-P aivan turistina!

 

Useasti kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa
Vaikka vesiputouksia oli satoja ja satoja, niin aina niitä pysähtyi ihastelemaan.
Frans Josef glacierin jäätikkö alue keskellä sademetsää!
Frans Josef glacier

 

Maisemia matkalta Queenstowniin.

Reissu oli uskomaton ja paljon tuli nähtyä, mutta varmasti paljon jäi myös näkemättä. Sovimmekin, että uudestaan on pakko päästä ja, että silloin olisi omat kalastusvermeet mukana. Suosittelen Uutta-Seelantia kaikille erittäin lämpimästi, vaikka matka onkin pitkä maapallon toiselle puolelle, niin on se sen arvoista!

Tämä on tietenkin vain pintaraapaisu tapahtumista ja maisemista reissulta. Tarinoita ja kuvia olis vaikka kuinka paljon, mutta niitä ei ehkä yhteen kirjoitukseen saa mahtumaa.

Tulossa juttua myös Queenstownin kalareissusta, joten pysykää kuulolla!

 

- Roki