Saimaa Fly Fishing - Sonnanjoki, Jaala 20.5.2017

Oli perjantaina ollut Penan kanssa juttua, että olen lähdössä lauantaina aamusta Jaalaan kalalle. Pena hieroi partaansa ja totesi lähtevänsä mukaan, kun ei muitakaan suunnitelmia kuulemma ollut. 

Myllykoski

Aamulla tuumasta toimeen, 6.30 Pena kyytiin ja matka Lappeenrannasta kohti Jaalaa sai alkaa. Matkalla Utin ABC:ltä pakolliset makkarat ja vissyt kyytiin. Myllykosken rannalla kasailtiin kamoja jo kasin aikaan. Pieni yllätys oli, että kukaan muu ei ollut paikalle eksynyt.

Siimoihin sidottiin jotain perhoja muistuttavia kimaltelevia sutturoita, Pena taisi aloittaa tinselillä ja itse lähdin kuopimaan simpulla. Sillan yläpuolista osaa tahkottiin tovi ilman sen kummempia tapahtumia, taisi Penalla joku pieni taimenlapsi käydä tinseliä moikkaamassa. Joen keskellä oleva, niskan putouksen jälkeinen virran kuristuma on usein ollut saletti paikka, nyt siitäkään ei saatu edes raapaisua.

Hetki jouduttiin taas muistelemaan Sonnanjoen sääntöä siitä, milloin missäkin saa kalastaa. Todettiin, että parkkipaikan puoleista rantaa saisi kalastaa myös sillan alapuolella? Siirryttiin näin ronkkimaan kosken pienempiä taskuja, joista kalojakin sitten alkoi löytymään, olivat vain harmillisen pieniä, yhtä n. 40 senttistä yksilöä lukuun ottamatta.

Kosken asukki.

Itse siirryin hiljalleen kosken loppuliukuun, Penan kalastaessa kirurgisen tarkasti kosken koloja. Olisikohan ollut toinen heitto, kun uittaessani simppua virranreunaan, sain tukevan tukistuksen. Totesin Penalle, että nyt voisi olla hieman paremman oloinen yksilö siiman jatkeena. Ihmettelin kuitenkin välittömästi, että kaverissa ei samalla lailla ole virtaa, kun Jaalan taimenissa yleensä.

Kalan pyörähtäessä pinnassa, näytti kala aivan siltä kuin se olisi ollut kirjolohi. Huikkasin havainnostani Penalle, jonka ilme oli sen näköinen, kuin olisi saanut Tinder matchin, suu auki ja silmät kuin lautaset. Kala luovutti melko pikaisesti, ja toden totta haavissa köllötti melkoisen laiha, noin 50 senttinen kirbeli. Hetki mietittiin kuinka se on tuonne joutunut ja todettiin kalan eksyneen Puolakankoskelta hieman väärään paikkaan. Kirbelille papin aamenet ja kala parempaan talteen pöllyttelemästä taimenten kutukuoppia.

Eksynyt kirjolohi.

 

Alakosket

Käytiin pyörähtämässä tässä välissä myös alemmilla koskilla. Tämän parin tunnin taaperruksen tuloksena näimme yhden hauen, hirven ja kaksi rantakäärmettä. Paikathan alempana ovat todella upeat, harmiksemme kalat vain loistivat tällä kertaa poissaolollaan.

Paluu Myllykoskelle

Palasimme vielä kopaisemaan sillan yläpuolen, jossa Pena vasta tässä vaiheessa  kertoi nähneensä paremman kalan aivan niskan putouksen alapuolella. Lähdin hiipimään sissin lailla kohti kyseistä paikkaa, jossa huomasinkin arviolta noin 50 cm taimenen ruokailemassa kahden kiven muodostamassa rajavirrassa.

Kädet kauhusta kankeana aloin tarjoamaan kalalle nymfejä ja larvoja. Sain kalan kahdesti ottamaan lyhyen ajan sisällä, mutta jostain kumman syystä kummallakaan kertaa en saanut kalaa tarttumaan. Sitkeä yrittäminen ja piilossa pysytteleminen kuitenkin kannatti, ja kolmas kerta toden sanoi. Kala kiinni ja suoraan koskeen.

Tovi tasapuolista vääntöä ja kala alkaa lipumaan kohti haavia, jolloin teen lavatansseista opitun tutun ojennuksen kohti kalaa. Noin metri ennen haavia kala päättää vielä käyttää viimeisen oljenkorren ja tempaisee. Perhot lentävät kaaressa olkani yli ja jään tuijottamaan tyhjällä katseella rauhallisesti kuohujen alle lipuvaa taimenta. Pena naureskeli vastarannalla ja kyseli miksen ottanut kalaa ylös asti. Iskin haavin päähäni ja lähdin pettyneenä kävelemään toiselle puolelle jokea.

Tilanne päällä, joka päättyi taimenen kannalta onnellisemmin.

Totesimme yhteistuumin tämän riittävän ja päätimme vielä pikaisesti käydä katsomassa mikä on tilanne Jukakoskella. Paikalta oli juuri poistumassa kaveri, joka kertoi saaneensa kosken alta yhden harjuksen. Paikan pienimuotoisuuden takia emme enää jääneet kalastamaan, vaan starttasimme kohti kotia. Niskalla koetimme bongailla kaloja, mutta tuloksetta.

 Kävimme matkalla vielä etsimässä aiemmin näkemiämme rantakäärmeitä, mutta olivat vekkulit kaikonneet alueelta. Käärmeistä intoutuneina, keskustelu johti siihen, että voisimme joku kerta lähteä varta vasten bongailemaan matosia sellaisille alueille, jossa niitä voisi runsaammin olla. Tämä reissu toteutuikin hyvin pian, josta mahdollisesti lisää myöhemmin. Kireitä!

-Jati