Iloa ja onnistumisia Kihlangissa, Väylä 26.6 - 1.7.2017

Noniin!

Vihdoin on saatu puristettua Väylän lohensoutureissun video kasaan. Ei siitä edelleenkään mitään mestariteosta saatu, mutta video kuitenkin.

Reissusta voisi kirjoittaa ja kertoa sivu tolkulla, mutta antaa tässä tapauksessa videon hoitaat tarinan kerronnasta se suurin osa. Videon reissun toilailuista voi katsoa alta, tekstiosuus ja kuvia sitten videon alla.

 

Ei se aina niin vakavaa ole.

Sunnuntai 25.6.2017

Juhannuksen jäljiltä oli melkoista jälkijäristystä kropassa, ei kuitenkaan auttanut muu kun startata auto ja ottaa suunta pohjoiseen, oli nimittäin taas se aika vuodesta, kun lähetään ottamaan lohista mittaa Kihlankiin. Matkalta piti pomia Pena kyytiin Tahkon tienoilta, kun herra oli siellä rällännyt muutaman päivän.

Tässä vaiheessa alkoi jo helpottaa.. Ainakin tuntui siltä, että perille päästään.

Illalla myöhään oltiin perillä, eikä vielä saatu mökin avainta, ei auttanut kun alkaa lyömään telttaa kasaan. Melkoisen varmoja oltiin siitä, että saadaan viettää yö kaiken maailman hirmuliskojen kanssa, mutta onneksemme pohjoisen raikas ilma mahdollisti meille kohtuulliset unet.

 

Maanantai 26.6.2017

Nukuttiin pitkälle aamupäivään, yritettiin vähän syödä aamiaista ja lähdettiin hakemaan Lohikioskilta mökin avaimia. Mökistä varailtiin Penan kanssa nukkumapaikat ja jäätiin odottelemaan loppupoppoon saapumista pelipaikoille.

Määrittelemättömän ajan kuluttua alkoi tutun näköisiä autoja kaartamaan pihaan. Toisesta autosta jalkautui pirteän oloiset Inkisen veljekset ja toisesta itse "Haukkamies" sekä Jarkko.

Mattimyöhäisillä oli vielä edessä veneiden nouto, jonka yhteydessä mekin kävimme vielä hakemassa kalastusluvat. Meillä kun Penan kanssa oli käytössä kaverimme vene, jota myös aiempina vuosina olimme saaneet lainata, iso kiitos tästä Kutunivan perheelle.

Veneiden noudon ja muun pakollisen jälkeen päästiin itse asiaan. Vehkeitä alettiin laittaa taisteluvalmiuteen. Vavoissa oli vaappua ja tietysti aiemmilla vuosilla tuhoa aiheuttaneita Tullimies-peltejä. Kelloa tuijotettiin herkeämättä, viisarit vain eivät tuntuneet liikkuvan.

Välineiden virittelyä

Vihdoin digitaalit osoittivat 19.00, jolloin irtaannuttiin itse peltimestari Juhanin rannasta. Liikkeelle siis kolme taisteluparia, minä ja Pena, Inkisen vellokset, Haukkamies ja Jarkko.

Jo ensimmäisellä laskulla Inkisten vavassa notkahti, harmillisesti jäi vain tärpiksi. Tilannetta jopa hieman muissa veneissä epäiltiin, mutta tilanne oli tallentunut videolle. Tästä tietysti saatiin intoa entisestään.

Kovasta yrityksestä huolimatta maanantai ei meille tapahtumia enempää tarjonnut. Jossain vaiheessa yötä oli aika panna maaten.

Ensimmäinen lasku, odotukset kovat.

Tiistai 27.6.2017

Tiistaina soudettiin, soudettiin ja soudettiin. Kaikkea kokeiltiin, vaan ei saatu kontakteja kaloihin. Eipä kyllä tainneet saada muutkaan, oli siis hiljainen päivä. Varmasti monella alkoi mieleen hiipiä se fakta, että lohen nousun myöhästyminen tekee meille tepposet. Tiesimme nimittäin sen, että vasta edellisellä viikolla, oli näillä korkeuksilla saatu ensimmäisiä lohikontakteja.

Oma usko oli kuitenkin kova, en kuitenkaan kiellä sitä, etteikö viime vuoden nollareissu olisi alkanut ajoittain kummittelemaan mielessä. Silloin tosin tilanne oli toinen, kalaa oli joessa yllin kyllin, mutta vesi oli äärimmäisen korkealla ja äärimmäisen roskaista. Tämä tukki viime vuonna kalojen suut, nyt taas tuntui siltä, että kalaa ei juurikaan ole.

Onneksi matkassa oli kokemusta, ei välttämättä niinkään lohestuksesta, mutta oheistoiminnasta. Kun kaksi viimeistä venekuntaa laahusti iltasella mökille, oli Haukkamies ja Jarkko aloittanut täysin uudella taktiikalla.

Kuulemma kun oli hiljaista, kannatti peijjaiset pitää etukäteen. Tästä asiasta Haukkamies oli ehdottoman varma. Selkeä käsky kävi, että Jonnen on kaivettava kassista myllytyshousut, Haukkamies pukisi itse Millerin paidan. Tällä kombolla oli kuulemma viime kesänä viikko ennen meitä tehty kovaa tulosta. Toki, sitä se oli ollut, jätkillä kuusi soutupäivää ja viisi lohta.

Haukkamies punoo juonia.

Ei auttanut kun koko porukan voimin alkaa pitää peijjaisia, vaikkakaan lohesta ei vielä oltu nähty suomuakaan. Kun voimajuomaa oli nautittu tarpeeksi, kertoi Haukkamies meille faktaa, lohilla ei kuulemma seuraavana päivänä oli mitään mahdollisuuksia...

Keskiviikko 28.6.2017

Heräiltiin joskus iltapäivän puolella, kroppa kertoi siitä, että viime yönä oli mennyt myöhään. Ei auttanut kun laittaa munaa ja pekonia pannuun, ja lopputuotetta ääntä kohti. Saattoi joku, ehkä jopa kaikki ottaa yhden tai kaksi helpottavaakin. On muuten kellosepän tarkkaa hommaa.

Evästauon antimia!

Joelle päästiin muistaakseni joskus kahden kieppeillä. Pahin kankainen taisi olla jo takana päin. Haukkamieheltä hieman tiedusteltiin kondista, ei kuulemma vielä ollut kehumista.

Naapankisaaressa lähtöä valmistelemassa.

Kaikesta huolimatta ukkoa joelle ja airot heilumaan. 

Noin kello kolmen kieppeillä kuului iloisia uutisia, Inkiset olivat haavinneet reilun kasin kalan!! Vehkeet ylös ja onnittelemaan.

Rannassa hetki ihasteltiin kalaa ja otettiin " pienet sille ". Eipä yllättänyt, että kala oli puraissut Tullimiestä. Tästä tietysti porukkaan lisää virtaa ja takaisin joelle. 

Iloiset Inkiset ja reissun avauskala!

Ruokailemassa käytiin jossain välissä, kuitenkin joelle palattiin hyvin pikaisesti. Olimme juuri aloittaneet Penan kanssa uuden laskun, kun Haukkamieheltä tuli viesti, että Inkisillä on iso kiinni. Hetki jo Penan kanssa mietittiin, että lähdetäänkö katsomaan vääntöä, päätettiin kuitenkin soutaa oma lasku loppuun.

Tärpin odottelua.

Ehdittiin valua noin 50 metriä alemmas, kun Inkisten ensimmäisen kalan ottipaikalla oikeanpuoleisin vapa ilmoitti tärpistä. Terävät aironvedot, kala kiinni ja naattimaan. Taisi siinä tupla-airoilla mennä meillä vedot hieman eri tahtiin, mutta ei se tilanteessa haitannut. Lohi otti siimaa ja heitimme Penan kanssa jo ylävitosia.

Väsytys meni sen verran kovissa adrenaliinipöllyissä, että ei siitä oikein ole kerrottavaa. Kala kuitenkin haaviin ja riemua ilmoille, reissu oli jo tässä vaiheessa onnistunut!

Kala kyydissä valuttelimme Juhanin rantaan, jossa jo koko muu poppoo odottikin rannassa. Jo veneen lähestyessä rantaviivaa, oli Inkisten naamalla niin leveät hymyt, että oli helposti arvattavissa, jotta on pojilla rannassa kunnon kala.

Inkisten jackpot!
Meidän onnistuminen!

Pikaiset arvuuttelut painosta, kun Jonne ilmoitti poikien kojamon venyttäneen vaakaa siten, että digitaalit näyttivät 15,3 kg. Melkoinen kala siis, käsien puristelut, kaatoryypyt jne. Kellokin lähenteli jo puoltayötä, joten oli aika siirtyä ihan oikeisiin peijjaisiin, olihan niille nyt jo oikeastikin aihetta.

Reissun ehdoton ykköspeli! Ilman Tullimiehiä ei ainakaan meidän porukka Väylälle lähde!
Sääsket osallistuivat sankoin joukoin perkuutapahtumaan.

Ilta menikin railakkaasti saunoessa ja Haukkamiehen tarinoita kuunnellessa...

Torstai 29.6.2017

Aamu alkoi taas melkoisen tunkkaisissa fiiliksissä. Haukkamies oli kuin maansa myynyt, taisipa jo olla kotiinkin lähdössä, ei kuulemma kannattanut enää edes yrittää.

No, pikainen visiitti lohikioskilla virvokkeiden hankintaa varten sai kuitenkin mielen virkistymään taas jossain vaiheessa. Selvää oli se, että enää ei tarvittaisi kuin Haukkamiehelle ja Jarkolle kala. Muilla reissu oli jo pulkassa, varsinkin Inkisillä.

Haukkamies puikoissa.

Haukkamiehen venekunta kuitenkin oli sitä mieltä, että ei sillä väliä, olihan reissussa jo kalaa saatu. Torstai menikin melkoisen rauhallisesti, soutua ei tainnut kellekkään kertyä kuutta tuntia enempää.

Oli muuten maukasta soppaa, eikä loppunut kesken!

Perjantai 30.6.2017

Oli taas helpompi herätys. Kiirettä joelle ei ollut ja mieli tuntui olevan kaikilla kohtuu leppoisa, Haukkamiehelläkään ei enää ollut kiire kotiin. Sitä vasten oli Haukkamies kehitellyt uuden kaupallisen idean aivan Torniontien varteen. Mökin viereisessä risteyksessä nimittäin oli vanhan kioskin tms. jäänteet, johon olisi kuulemma saanut rakennettua hyvinkin helposti palveluita tuottavaa toimintaa, nimenomaan rekkamiehille suunnattuja sellaisia. Jos jollakulla sijoittajalla siis on ylimääräistä, kannattaa soittaa Haukkamiehelle.

Evästauko

Perjantaikin soudettiin, ei koko päivää, mutta reilusti kuitenkin. Inkisille tarjoutui mahdollisuus parannella tilastojaan, kun keskivavassa ollutta tinattua Tullimiestä kävi komea loikan saattelemana kopaisemassa melkoinen lohen köriläs. Videolta tarkasteltuna jopa huomattavasti suurempi kuin aiempi 15,3 kiloinen. No, se kala ei kuitenkaan ollut Inkisille tarkoitettu, vaan pääsi heti tärpin jälkeen irti. 

Pian tämän tapahtuman jälkeen piirrettiin viimeiset aironvedot Väylän pintaan tällä erää, oli aika kumartaa joelle ja jäädä odottelemaan ensi vuotta.

Illalla taas saunottiin ja käytiin reissua läpi, peijjaisia ei kuitenkaan enää vietetty vaan valmistauduttiin kotimatkaan.

Kiitos ja näkemiin!

Lauantai 1.7.2017

Aamulla ylös kukonlaulun aikaan ja kamoja pakkaamaan. Veneet palauteltiin ja käytiin kiittämässä jokivarren väkeä. Penan kanssa käytiin vielä Kutunivan Sepolla kahvilla ja vietiin veneen lainasta pientä kiitosta.

Matkalla haettiin vielä Haaparannasta tuliaiset ja ajeltiin varoen kotiin.

Jälkeen päin voi taas todeta, että kyllä lohensoutu on kaikkinensa hieno laji. En usko, että pystyn enään kesää viettämään ilman, että joelle pääsen. Tällekin vuodelle on jo mökki varattuna ja juhannuksen jälkeen meidän porukan voi taas nähdä Soutukosken ja Naapankikosken paikkeilla. Haukkamies kuulemma ei lähde...

Kireitä!

- Jati