Yhteenveto kaudesta 2017, osa 1.

Noniin!

Blogimme on viettänyt kohtuullisen pitkää hiljaiseloa.. Tästä ollaan saatu suoraakin palautetta ja nyt on aika vastata siihen palautteeseen. 

Olen itse piiloutunut työkiireiden tai väsymyksen taakse ja osin se varmaan onkin ollut syynä omaan saamattomuuteen. Todellisuudessa aikaa varmasti kuitenkin olisi ollut.

Yksi syy on myös videoiden editoimisen hankaluus, se on valtavasti aikaa vievää tällaisilta amatööreiltä. Monta hyvää juttua on videoita vaille valmiina, mutta kun ei vaan olla saatu puristettua niitä kasaan. Enkä saa nytkään.

Ajattelinkin nyt videoiden sijaan pärjätä pääosin tylsällä tekstillä ja vanhoilla kuvilla. Aikomuksena paketoida kulunut kalastuskausi viime pilkkisesongista aina tämän syksyn lohenuistelukeikkoihin. Jaottelen paketin talvi, kevät, kesä ja syksy osioihin. Aloitetaan menneestä talvesta ja sen tapahtumista.

Talvikalastus 2017

Mennyt talvihan oli alkuunsa ainakin meillä päin hyvinkin leuto. Pakkasia oli ja meni, mutta esimerkiksi kunnon jääkansi taidettiin saimaalle saada vasta vuodenvaihteen tienoilla. 

Oma talvikalastukseni oli aiemmin painottunut lähes yksinomaan taimenen soutukalastukseen sekä kirjolohen - ja hauen pilkkimiseen. Nuorempana kävin hyvinkin ahkerasti ahvenpilkillä, mutta pienten ahventen kiusaaminen ei sitten mopopoikasena enää kiinnostanut. Viime talvena tapahtui kuitenkin tällä saralla täyskäännös.

Kävin toki pilkkimässä haukia ja kirbeleitä satunaisesti ja sain jopa kalojakin. Mitään mahtihaukia ei viime talvelle sattunut, mutta useampikiloisia kuitenkin jokunen. Taimenen soutukaan ei viime talvena antanut mitään mainittavaa, pientä tirriäistä sitten senkin edestä.

Muutama pilkki-kirbeli ja klassinen "raitalusikka".

Joulukuun tienoilla olin ollut jo hetken lomalla töistä ja hakkasin iltaisin tylsyyksissäni pro-pilkkiä. Vaimon mielestä kuulemma jopa ajoittain liikaakin. No, sitä kautta kuitenkin innostuin syystä tai toisesta mateen pilkinnästä ja halusin päästä kokeilemaan ko. lajia ihan oikeillekkin jäille.

Tutkin ja selvittelin mahdollisia paikkoja ja sainkin tietooni lupaavan matalan lahden.

Välineet haalin kaupoista ja mukaan tarttui muutama MA-Mademorri. Pilkkivehkeet rakentelin vanhoista haukiseteistä. Kaiken tämän puuhasteluni ohessa sain myös Hujon huijattua mukaan tähän hullutukseen.

Olimme kuulleet, että ko. paikassa matikoiden pilkkimiseen paras aika on vasta helmikuun alkupuolella. Ei kuitenkaan toivoakaan, että olisimme malttaneet siihen asti odottaa, joten ei kun tammikuun alussa jo onkimaan.

Muutama keikka saatin heittää ilman mitään tapahtumia, kunnes otettiin sitten vanha tekijämies mukaan. Haukkamies, aka lohikummi näytti koltiaisille millainen on kahen kilon matikka, ja näin oli madekiima valmis.

Tekijämiehen näyte.

Pilkillä sitten ravattiin ja vihdoin helmikuun alussa tärähteli myös meidän vehkeissä. Ensimmäinen kalaisa reissu tuotti meille yhteensä viisi matikkaa, joista neljä puolentoista kilon kalaa lähti soppakaloiksi ja yksi luiru sai jatkaa kasvamistaan.

Ensimmäisen onnistuneen reissun soppakaloja!

Maaliskuun alkuun asti jaksettiin jäällä pimeässä kökkiä ja sitten alkoi selkeästi tapahtumat vähenemään. Ei meidän muikut ja kuoreet enää kelvanneet, joten oli aika antaa matikoiden olla.

Mateiden jallittamisen lomassa oli kuitenkin sattunut isompikin äksydentti. Erehdyin nimittäin vasten tahtoani lähtemään vanhan valmentajani kanssa pilkkimään ahvenia.

Odotukset nollissa ajeltiin pelipaikoille, josta kuulemma kaverin kaverin kaverin isoisän veljen serkku oli joskus saanut isompiakin kaloja. Pakko myöntää, että ei kyllä oikein kiinnostanut.

Homma kuitenkin muuttui totaalisesti, ei saaliin takia, vaan teknologian. Kaverilla oli nimittäin matkassa kaikuluotain.

Ilmakuplia, pilkki ja utelias affena. Kaiku tuo kyllä mukavan lisämausteen perinteiseen pilkkimiseen!

Olin toki ollut tietoinen ko. laitteen käytöstä myös pilkkimisessä, mutta kokemuksia tästä ei ollut. Tällä reissulla sain pilkkiä muutaman tunnin tuon kapistuksen kanssa ja olin myyty, täysin myyty.

Huomasin taas innostuneeni uudesta tavasta kalastaa. Pitkä lomani töistä mahdollisti sen, että huomasin istuvani jäällä lähes joka aamu kaverini kanssa. Vaihtelimme kaikua vuoroin, ja aina kun kaiku meni kaverille, hommasta jotenkin katosi hohto, oli se niin mielenkiintoista katsella kalojen liikkeitä pilkin alla. 

Onnistuin jopa uusien pilkkipaikkojen myötä saamaan kohtuullisen kokoisiakin ahvenia, ilman ja kaiun kanssa.

Maaliskuun alussa, kun keittelin synttärikahvit vanhemmilleni, tokaisin heille, että ei olisi harmittanut jos olisin sattunut saamaan kaikuluotaimen pilkkianturin kanssa lahjaksi. Sain silmille lähinnä naurunremakan ja muistutuksen siitä, että täytin 28 vuotta. Aikuisille ei kuulemma osteta enää lahjoja, uskallan olla kuitenkin asiasta eri mieltä!

Touhusin omia ja laittelin pilkkivermeitä valmiiksi seuraavaa päivää varten, kun rakas vaimoni seisoi edessäni paketti kädessä. Huomasin kuinka vanhempani tuijottivat minua ja odottivat reaktiotani. Perkele että voi tässäkin iässä mennä poikalapsi lahjasta sekaisin, vaimo ojensi minulle Lowrancen Elite 3x luotaimen yhdessä all-season packin kanssa.

Vaimolle isot pisteet.

Olin vaimolleni joskus laittanut linkin luotaimesta ja todennut sen tahtovani. Hyvin on siis mennyt koulutus perille, kun oli tämän laittanut korvan taakse ja sen vanhempieni kanssa minulle hankkinut. 

No, kuten arvata saattaa, pilkillä tuli istuttua. Tuli jopa ajettua useampi satakilometriä uusille pilkkivesille. Tuli myös sitten sijoitettua euroja välineisiin, homma nimittäin karkasi kohtuu karkeasti pilkkirukkasista.

Talven aikana jätin lähes kokonaan pystypilkit pois ja aloin pilkkimään tasureilla ja morreilla. Jotenkin tuntui, että niillä sai aina ja vain sormenmittaista kalaa. Itse en niitä ainakaan osannut käyttää tehokkaasti paremman kalan pyynnissä.

Tasuria tuli heilutettua vaikka millä mitalla, mutta hyvin usein kalat vain heikolla syönnillä kävivät kevennettyjäni morottamassa, kuitenkaan tekemättä lähempää tuttavuutta niiden kanssa.

Lyhyen, mutta rajun syönnin kaloja.
Pari Purhun kevennettyä, varsinkin isompi malli antoi männä talvena hyvin ahventa.

Kaikkien rakastama kultamorri toikin usein kotiin ne kalat, jotka vain kävivät tasureita ihmettelemässä. Mutta sattui kohdalle toki myös hienoja tasurihetkiäkin saimaalla. Ja ettei kuulosta sille, että aina sain, voin kertoa että en todellakaan aina saanut. Paljon oli kuitenkin hienoja hetkiä, kylmiä myräköitä ja hyviä evästaukoja.

Kaikkine onnistumisineen ja pettymyksineen kulunut talvikausi pilkkiessä sai minut täysin koukkuun. 

Pari pannulle sopivaa
Kahvitauolla

Viime talvi meni siis uusia ja vanhoja asioita taas opetellessa. Paljon tuli opittua ja koettua uutta.

Tuleva talvi tulee siis olemaan uusien hankitojen ja uusien haasteiden aikaa. Kultaista kilon rajaa en ahvenen kanssa vielä viime talvena saanut rikki, mutta yritys oli kova ja kohtuu lähelle päästiin. Samoilta apajilta kavereille osui molemmille kilon ylitykset ja itsekin pääsin morrissa isoa pitelemään.

Näiden kanssa taidettiin nauttia perunamuusia ja kanttarellikastiketta.

No, ehkä hyvä että se oma kilon kala ui vielä, onpahan tulevana talvena taas tavoitetta. Nyt siis panostetaan taas uusiin välineisiin ja odotellaan jääkannen ilmestymistä vesien peitoksi. Purhulta on jo uusia tasureita tilattu, on kuulemma pojilla uusia hienoja malleja tulossa tälle talvelle, kannattaa käydä vilkuilemassa. 

Kunhan jääkansi saadaan meidänkin nurkille, on varmasti talvella tulossa pilkkirapsaa ihan huolella, ainakin jos satun saamaan kaloja. 

Seuraavaksi sitten hieman viime kevään uisteluista ja muusta mukavasta, siihen asti, kuulemiin.

-Jati