Pelipäivien huumaa

Hei kaikille! Tänään kirjoitusvuorossa Elmeri Laamanen, neljäs arvonnassa voiton saanut innokas bloggaaja. Olen nyt toista kautta edustamassa SaPkoa, ja ainakin kentältä tuttu näky kaikille pässilauman pelejä seuraaville. Tällä kertaa pureudutaan pelien taustalle, ja nimenomaan peleihin valmistautumiseen.

Kaikilla pelaajilla on enemmän tai vähemmän omia rutiineja ennen peliä liittyen lämmittelyyn, varusteiden pukemiseen, tai esimerkiksi mailojen laittoon. Hyvä peliin valmistautuminen alkaa kuitenkin jo edellisenä päivänä hyvällä ruokailulla. Liikaa ei voi myöskään painottaa hyviä yöunia. Itsellä yöunet tahtoo välillä jäädä vähän turhankin lyhyiksi, mutta tilanteeseen tottuneena pitkät päiväunet pelipäivänä takaa sen, että voimia riittää pelin loppuun asti. Tätä ennen on tietysti käyty joukkueen kanssa aamuharjoituksissa, ja viilattu tuntuma kuntoon iltaa varten. Aamuharjoitusten jälkeen hyvä ruokailu, ja sitten vaan reippaasti unta palloon niin kuin aiemmin jo mainitsinkin omasta tavastani valmistautua iltaa varten.

Hallille joukkue saapuu 2-2,5 tuntia ennen ottelun alkua. Viimeinen tsekkaus että kaikki varusteet on kunnossa, itse suosin kahvin juontia ja rennosti istuskelua ensimmäisen puolen tunnin ajan. Siinä kerkeää muutamankin kupposen juoda ennen kuin kello on pykälässä ja on aika lähteä alkuverryttelylle. Oma lämmittelyni tapahtuu säästä riippumatta ulkona, ja kestää vajaan puoli tuntia. Tämän jälkeen on aika pukea varusteet päälle, ja lähteä jäälle hakemaan viimeinen vireys ottelua varten. Itse poistun jäälämmittelyltä ensimmäisten joukossa pois pukuhuoneen suojaan. Ottelun alkuun on enää 20 minuuttia, ja on viimeinen hetki valmistaa itsensä henkisesti illan kamppailuun. Rentoudun, suljen kaikki ulkoiset tekijät pois mielestä ja keskityn siihen, että kun kiekko kohta tipahtaa jäähän niin ainakin itse olen valmis. 

Summeri soittaa ja pelaajat tsemppaa toisiaan pukuhuoneessa ja matkalla jäälle. Kaikki itsensä valmistamiseksi on nyt tehty, ja on aika vaan hypätä pelin kyytiin ja nauttia matkasta! Muutaman tunnin päästä voi sitten taas katsoa peiliin ja todeta että olin valmis. Toisaalta välillä pelin jälkeen on myös aika pysähtyä, ja miettiä miksei peli luistanut ja takkin tuli. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että ihmisiä mekin vain olemme. On inhimillistä, ettei aina ole parhaimmillaan ja välillä peli on vaikeampaa. Tiiviin pelitahdin takia uuden mahdollisuuden saa kuitenkin jo muutamassa päivässä, ja taas on mahdollisuus tehdä asioita paremmin kuin edellisellä kerralla!