Ansaittu paikka – ja matka jatkuu!

Olen toiminut lätkäjoukkueen päävalmentajana nyt vajaan vuoden ajan. Yleisön – tai ainakin toimiston – pyynnöstä lupasin kirjoittaa matkasta muutaman sanasen.

Ihan alkuun on kiitettävä saamastani hyvästä valmentajakorkeakoulusta. Pääsin heti peliuran jälkeen ensin Petri Mattilan ja myöhemmin Tuomas Tuokkolan tiimiin. Vaikka olin valmentajana keltanokka, pääsin heti hyppäämään syvään päähän ja sain ammentaa oppia joka päivä.

Ja ehtihän sitä toki yli 20-vuotisen ammattilaispelaajauran aikana nähdä monen näköistä valmentajaa. Silti hyppy päävalmentajan saappaisiin oli hyppy uuteen, ei sitä käy kiistäminen. Sanoin ennen kauden alkua jossain haastattelussa, että perhosia on vatsassa, mutta hyvällä tavalla.

Yhdessä, päivästä yksi alkaen.

A-nuorten SM-liiga oli minulle varsin tuntematon sarja, kun hyppäsin joukkueemme puikkoihin yhdessä Jarkko Patjaksen ja Matti Rannan kanssa viime keväänä. Omat pelaajamme olivat vieraita, samoin kuin vastustajien. Se saattoi olla hyväkin asia, kun pääsi rakentamaan tarinaa täysin puhtaalta pöydältä.

Kokoonnuimme joukkueen kanssa ensimmäisille jäille maaliskuun puolivälissä lähes heti edellisen Liiga-kauden päätyttyä. Siitä lähtien olemme yhdessä opetelleet ja luoneet uutta työkulttuuria ja omaa identiteettiämme. Yhdessä, päivästä yksi alkaen.

Sitouduimme alussa yhteisiin arvoihin – työntekoon, sitoutumiseen, avoimuuteen ja rehellisyyteen – jotka näkyvät kaikessa toiminnassamme. Ne on naulattu kopin seinään ja joka jätkän pääkoppaan.

Olen todella tyytyväinen meidän tekemisen ja arjen laatuun. Olemme pyrkineet luomaan uutta kulttuuria ja olemme siinä onnistuneet. Meillä on asiat ja arvot, joihin uskomme ja olemme pitäneet niistä hienosti kiinni.

Joukkueen omistautuneisuus on ollut ihan järjettömän kovaa luokkaa joka jätkällä. Bussikuskia myöten kaikilla on joukkueessa loistava fiilis ja hyvä asenne.

Se näkyi myös kaukalossa. Alkusarjan 35 ottelun jälkeen ansaitsimme itsellemme paikan ylemmässä jatkosarjassa eli kymmenen parhaan joukossa tällä erää. Lopulliset sijoitukset jaetaan keväällä pudotuspeleissä.

Pudotuspeleihin mekin haluamme, mutta emme pakota. Nautimme matsista kerrallaan ja sitten nähdään, missä ollaan. Elämässä ei ole pakko kuin kuolla.

Marras-joulukuun taitteessa oli tuloksellisesti vaikeampi jakso, vaikka emme silloinkaan pelanneet huonosti, mutta joukkue kasvoi siitä yli ja klaarasi viimeiset ratkaisevat pelit hienosti. Jokainen voittava joukkue käy jossain vaiheessa läpi vaikeita hetkiä, mutta kun ne kääntää eduksi, niin ne ovatkin taas voimavara ja vahvuus. Joukkue näytti sitkeytensä ja yhtenäisyytensä.

Myös sunnuntaisin pelataan, eli vapaapäiviä ei juuri kerry.

Jätkille täytyy nostaa rupeamasta hattua, sillä syksy on ollut varmasti raskas. Pelejä pelattiin välillä kovemmalla tahdilla kuin Liigassa, minkä päälle piti hoitaa treenit ja koulut. Myös sunnuntaisin pelataan, eli vapaapäiviä ei juuri kerry.

Alkusarjan kahdeksas sija oli hieno juttu, mutta samaan hengenvetoon on sanottava, että emme me siihen tyydy.

Jos olisin sanonut keväällä, että olemme alkusarjan jälkeen 10 joukossa, niin olisihan minua varmaan pidetty hulluna. Olen ylpeä siitä, miten nopeasti joukkue sitoutui luottamaan pelitapaamme ja omaksui sen itseensä. Olemme tehneet kovasti töitä ja se palkittiin tuloksena.

Sitä tulosta metsästämme myös ylemmässä jatkosarjassa. Nähdään Lumon Areenalla 5.1. alkaen!

Jari Kauppila
Päävalmentaja
KooKoo–A