Näin minä käytin olympialaisten ottelutauon

PyeongChangin olympialaiset katkaisivat Liiga-kauden reilun viikon ajaksi helmikuun lopussa. Kauden aikana olevia ottelutaukoja käytetään aika eri tavoin hyödyksi, joten ajattelin hieman avata miten meillä KooKoossa ja omalla kohdallani homma hoidettiin tällä kertaa.

Tällä kertaa ketään KooKoo-pelaajaa ei kutsuttu mukaan, joten treenasimme alkuviikosta pari päivää joukkueena Kouvolassa.

Keskiviikkona lähdimme ”Vilhon” [Ville Vainikainen] Pololla painamaan kohti Keski-Suomen sydäntä, Kuopiota. Loppuviikon ohjelmassa oli huilia, vammojen parantelua ja omatoimista treeniä, kuten tässä vaiheessa kautta yleensä.

Tein itse myös pari punttitreeniä loppuviikosta. Torstaina kävimme ”Viljon” [Ville Vainikainen] kanssa kunnonpaikassa treenaamassa ja väijyimme samalla kuntopyörien päällä naisten jääkiekon olympiafinaalin. Jenkeille kultaa rankkareilla, ansaitusti!

Toisen treenin vedin legendaarisessa ja itselleni todella merkityksellisessä paikassa, Niiralan Montussa.

Iskä on ollut todella iso vaikuttajan urani kannalta ...

Kun pääsi pitkästä aikaa Kuopiossa käymään, niin pitihän se käydä pari kertaa ulkojäilläkin kavereiden kanssa pelailemassa ja värjäilemässä. Ulkojäät ovat olleet iso osa elämääni lapsuudesta saakka ja ovat sitä edelleen. Tänäkin talvena olen käynyt Kouvolan pesiskentän ulkojäällä aina kelin ja aikataulujen salliessa. Myös Pavel Datsjuk on hionut taitonsa ulkojäillä.

Ulkojäiden lisäksi kävin myös luistelemassa Kuopion sataman ice marathon –radalla isukin kanssa joka ilta. Se oli todella nastaa!

Iskä on ollut todella iso vaikuttajan urani kannalta, aina apuna ja neuvonantajana. Kesäisin kerännyt kiekkoja, että olen päässyt laukomaan vanerilta ja ottanut aikaa puukuularadalla. Kesätreeneissä aina apuna ja ulkojäillä tehnyt kikkailuratoja ja niin edelleen. Iso rispect!

Tottakai kävin päivittäin myös syömässä äiteen huippuruuat. Seurasin tietysti myös olympialaisia ja kävin katsomassa KalPan A-junnujen pelin sekä samalla moikkaamassa hallilla vanhoja huoltajia ja hallimiehiä.

Suurin syy siihen oli tietenkin taikuri ja maailman paras pelaaja, Pavel Datsjuk.

Olympiajääkiekkoa seurasin paljon ja mielenkiinnolla, eli Venäjän – tai siis Venäjältä tulevien olympiaurheilijoiden – tietä aina mestaruuteen asti. Suurin syy siihen oli tietenkin taikuri ja maailman paras pelaaja, Pavel Datsjuk. Muutenkin tykkään paljon venäläisestä taitokikeosta.

Pavelhan oli mestaruuden takana suurin yksittäinen tekijä! Hän hankki ratkaisevan ylivoiman ja oli loistavassa maskissa Kirill Kaprizovin laukauksen edessä. Ansaitusti kultamitali kaulaan ja valinta turnauksen all stars –kentälliseen. Pavel pääsi samalla himoittuun kolmen kullan kerhoon, eli hänellä on nyt MM-kultaa, olympiakultaa ja Stanley Cup!

Ehkä vieläkin suurempi saavutus oli päästä samaan kerhoon Miikka Pitkäsen kanssa – minullahan on myös olympiakultaa nuorten olympialaisista Innsbruckista 2012. Eli siellähän me mestarit!

Miikka Pitkänen
Hyökkääjä