Mielipidekirjoitus - Kiekkoilijan kesäharjoittelu

Keskustelu kiekkoilijoiden kesäharjoittelusta on käynyt aika kuumana viime aikoina. Väitellään siis lähinnä siitä, kuinka kauan pelaajat saavat harjoitella itsekseen ja kuinka kauan yhdessä joukkueen kanssa. Tänä kesänä tilanne Liigassa oli, että kauden jälkeen oli pakollista taukoa joukkueen tapahtumista 4 täyttä viikkoa ja juhannuksen tienoilta elokuuhun 6 viikkoa. 


Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tätä taukoa voisi olla aina siitä päivästä lähtien kun edellinen kausi loppuu aina elokuulle asti jolloin kokoonnutaan taas koko joukkue yhdessä. Ai miksi? Koitan seuraavaaksi vähän selventää.

Loma, vai ilman joukkuetta harjoittelu?

Mediassa on ainakin viimeisimmissä keskusteluissa puhuttu kiekkoilijoiden lomista. Sanaa loma on käytetty jopa pelaajien edustajien puolelta. Mulle tämä särähtää pahasti korvaan. En pysty jokaisen pelaajan puolesta sanomaan mutta ainakin mulla lomailu sijoittui tänä kesänä tohon ensimmäisen neljän viikon jakson kahdelle ensimmäiselle viikolle.

Joka ikisen kauden jälkeen pidän 2-3 viikkoa ns. pakkolomaa. Eli vaikka tekisi mieli mennä salille, en mene. Näin saan kropan oikeasti rauhoitettua kerran vuodessa, kun muuten tulee treenattua enemmän tai vähemmän kovilla tehoilla se jäljelle jäävä 49-50 viikkoa. En siis tossa keskikesän kuudella viikolla pidä lomaa ollenkaan, vaan jatkan harjoittelua siitä mihin seuran treeneissä ollaan jääty.

Yhteisen joukkueharjoittelun epäkohdat

Mietin hetken kirjoittaisinko tähän yhteisen harjoittelun hyödyistä, mutta totesin että kaikki ne hyödyt joita sain mieleeni olisi toteutettavissa myös joukkueharjoittelun ulkopuolella, joten kirjoitan siihen liittyvistä epäkohdista.

Ei ymmärretä iänikuista totuutta siitä, että se ei ole paras joka harjoittelee eniten, vaan se joka harjoittelee fiksuiten.

Joukkueen kesätreeniä Lemillä


Ensimmäisenä tulee mieleen määrät. Liian usein ainakin kotimaisen kiekkoilun kesäharjoittelussa törmätään ilmiöön, jossa harjoitellaan liian paljon ja liian kovaa ilman minkäänlaista rytmistystä. Ei ymmärretä iänikuista totuutta siitä, että se ei ole paras joka harjoittelee eniten, vaan se joka harjoittelee fiksuiten. Muutenhan kaikki treenaisivat yötäpäivää, eikä kukaan lepäisi ollenkaan. Monesti myös pyritään kehittämään kaikkia fyysisiä ominaisuuksia yhtä aikaa, eikä tiettyjen kehityskohteiden optimaalista kehittämistä pystytä tekemään. Maratonharjoittelu ei tue lihasmassaharjoittelua ja toisinpäin.

Näissä tapauksissa usein törmää myös valmennuksen tai seurajohdon pelkoon siitä, että jos kaudella pelit menee huonosti, taytyy pystyä toteamaan, että ainakin ollaan harjoiteltu kovaa, vaikka tosiasiassa syy ehkä onkin juuri siinä. On harjoiteltu kovaa, mutta ei todellakaan optimaalisesti kunnon ja taitojen maksimoimiseksi. Jossain toisessa joukkueessa onkin samaan aikaa treenattu määrällisesti vähemmän, mutta ymmärretty eri kompensaatioiden ja superkompensaatioiden merkitykset ja kunto myös näin ollen on paljon kovempi.

Joukkueen yhteisissä harjoituksissa on lähes mahdotonta optimoida yksilön tarpeiden mukainen harjoittelu.
 

Alakoululaiset ja päiväkodin lapset seurasivat treenejä suurella mielenkiinnolla.

Tästä tullaankin pienellä aasin sillalla myös yksilön tarpeisiin. Joukkueen yhteisissä harjoituksissa on lähes mahdotonta optimoida yksilön tarpeiden mukainen harjoittelu. On päivän selvää, että isossa ryhmässä erilaisilla yksilöillä on täysin eri tarpeet ja vaatimukset, mitä kesäharjoittelussa tulisi tehdä. Toinen tarvitsee enemmän voimaa, kun taas toisen kestävyysominaisuuksissa on rutkasti kehitettävää. Lisäksi tarvittavat optimaaliset palautusajat ovat molemmilla erilaiset. '

Eli mitä järkeä näiden on harjoitella yhdessä jotain kompromissiharjoitetta missä ei optimoida molempien kehitystä parhaalla tavalla? Mulle ei oo koskaan mennyt jakeluun, että miten täysammattilaisliigassa kukaan voi tyytyä kehityksen maksimoinnin sijasta kompromissiin. Kauden aikana toki tämän ymmärrän kun yhdessä treenataa pelitapaa yms isoja raameja, mutta kesäharjoittelun tarkoituksena pitäisi olla mahdollisimman hyvien yksilöiden tuottaminen joukkueen käyttöön ja tässä kehitystyössä ei vaan voida tyytyä kompromisseihin. 

Mulle ei oo koskaan mennyt jakeluun, että miten täysammattilaisliigassa kukaan voi tyytyä kehityksen maksimoinnin sijasta kompromissiin.


Osataanko harjoitella, vai luullanko, että osataan?
 
Tämä kysymys esitetään usein niiden toimesta, jotka ovat yhteisen harjoittelun kannalla. Kysymys on hyvä ja on varmasti totta, että jos suomalaisten joukkueiden yhteiset kesäharjoittelujaksot lopetettaisiin nyt yhdestä napsautuksesta, tuloksena olisi katastrofi. Edelleen on aivan liikaa pelaajia, joilla ymmärrys oikeanlaisesta harjoittelusta on luokkaa nolla. Tähän on tosin syynä tämän hetkinen harjoittelukulttuuri. Junioreista lähtien pelaajat totutetaan siihen, että mitään ei tarvitse itse tehdä kun aina on joku, joka teetättää.

Toki samaan aikaan on hirveästi treenaamisesta ja fysiikasta kiinnostuneita jätkiä, joilla on omat henkilökohtaiset valmentajat, jopa kesän omatoimijakson ajaksi. Moni pelaaja pystyy kuitenkin olemaan "ihan ok" kunnossa elokuussa harjoittelemalla vain ylläpitävästi 6 viikkoa, kun joukkueharjoittelussa on tehty kovaa alkukesästä. 

Harjoiteltiin kesä sitten miten vaan, väliotsikon kysymykselle ei pitäisi olla tarvetta. Kauden aikana on kaikesta huolimatta lukuisia kuukausia aikaa valistaa pelaajia oikeanlaiseen harjoitteluun. Lisäksi nykypäivänä on niin monia erilaisia applikaatioita, joilla eri pelaajien kesäharjoittelua voitaisiin seurata ja tarvittaessa auttaa yksilöä harjoituksissa, harjoittelee tämä sitten missäpäin maailmaa tahansa. 

Omat kokemukseni omatoimisesta kesäharjoittelusta

Oon urani aikana treenannut kaksi kesää kokonaan ilman joukkueen treenejä. Ensimmäinen meni opettelussa. Liian usein mietin mitä en ole tehnyt ja mitä olen tehnyt ajattelematta mitä oikeasti tarvitsen. Tein yksittäisiä harjoitteita jollekin ominaisuudelle jota en nyt ollut vähään aikaan tehnyt, kun olisi pitänyt keskittyä kunnolla yhteen ja tehdä se täydellisesti.

Tästä oppineena voin todeta, että en ole koskaan ollut fyysisesti yhtä kovassa kunnossa, kun olin toisen kesän jälkeen. Kuvittelisin tämän olevan yleinen kaava myös muilla, jos harjoittelu nyt muuttuisi kokonaan omatoimiseksi. Varmasti koettaisiin joitakin kasvukipuja, mutta lopputulos olisi varmasti parempi. Tässäkin tapauksessa parhaiten oppii virheistä ja itse oivaltamalla ja asioista kiinnostumalla.

Palkan maksu

Joissakin yhteyksissä on myös kysytty tarvitsisiko pelaajille maksaa palkkaa kesän ajalta, jos silloin ei yhdessä harjoitella? Vastaus on, että ei tarvitsisi. voitaisiin siirtyä esimerkiksi 9 tai 8 kk palkanmaksuun, jolloin kausi könttä pysyisi kuitenkin jokaisen sopimuksen mukaisena, mutta seurojenkaan ei tarvitsisi maksaa palkkaa ajalta jolloin seuralla ei ole juurikaan tuloja.

Pelaajat myös oppisivat kulttuuriin jossa kauden aikana on säästettävä rahaa seuraavalle kesälle. Muunmuassa Pohjois-Amerikassa taitaa sarjasta riippumatta olla käytössä 6kk palkan maksu. Näin ainakin omalta kaudeltani muistelen. 

Muita käytännön muutoksia

Isojen muutosten tapahtuessa voitaisiin myös siihen liittyviä käytäntöjä muuttaa. Eli jos pelaaja ei olekkaan elokuussa harjoituksiin saapuessa vaadittavassa kunnossa, voitaisiin sopimus pahimmassa tapauksessa purkaa. Ymmärrän, että tähän täytyisi laatia järkevä käytäntö, jotta kukaan ei saisi potkuja pelkästään yksittäisen cooperin testin perusteella.

Sovitut tavoitteet kesälle voitaisiin sopia jo hyvissä ajoin sopimuksen teon yhteydessä tai muuten vain kartoittaa lähtötaso aikaisemmin kesällä ja näiden pohjalta sopia tietyt realistiset kehitystavoitteet yms. 
 
Nuorten pelaajien, ja niiden kohdalla, joilla ei kesärahaa mahdollisesti olisi säästössä pienemmän sopimuksen takia, voitaisiin sopia muunmuassa jokin kesäraha käytäntö, jossa seura maksaisi tietyn prosentin palkasta jo kesän aikana. 

Yhteenveto

Mielestäni jokaisen hoitaessa kesäharjoittelun itsekseen mahdollistetaan täydellisyys niille, joita se kiinnostaa. Näin kilpailu kovenisi ja kaikkien pelaajien olisi otettava isompi vastuu itsestään. Jos teet huonommin kuin muut, pelaat vähemmän kuin muut.  Jos et tee ollenkaan, et pelaa ollenkaan. Lisäksi päästäisiin eroon tasapäistämissysteemistä, jossa hyvien itsensä kehittämisestä eniten kiinnostuneiden pelaajien ei tarvitsisi tyytyä kompromisseihin.

Kiitos taas kaikille lukijoille
Frans #35