Miten aloitin jääkiekon?

 

Maila poikki! Veljeni Akselin kanssa pihapeleillä vuonna -95.

Hello taas kaikille. SaiPa kiitää nyt kolmen ottelun voittoputkessa, kun reilu viikon takaisen Tappara-voiton jälkeen käytiin hakemassa jatkoaikavoitot torstaina Kuopiosta ja lauantaina Porista. Varsinkin näin voittojen jälkeen jääkiekko on ihan törkeen kiva peli. Miksi mä oon alkanut pelaamaan sitä? Siitä seuraavaksi.  

Mun isä on pelannut Liigaa viisi kautta Lukon ja Jokereiden paidassa, sekä valmentanut kauden Kiekko-Espoossa. Lisäksi divaripelejä on vaikka kuinka monta ja yksi pelattu kausi niinkin eksoottisessä kiekkokaupungissa, kun Barcelonassa. Lisäksi isän veljet ovat pelanneet molemmat liigaa. Nuorempi veli Olli kauden Lukossa ja vanhempi Harri Lukossa ja pitkän uran IFK:ssa. Harri näistä lätkässä kaikkein menestyneimpänä on voittanut Suomen mestaruuden ja edustanut Suomea Sarajevon Olympialaisissa vuonna 84. Harrin poika ja mua 5 vuotta vamhempi serkku pelasi myös lätkää, joten innostajia ja esikuvia on siis löytynyt aika läheltä. 

Mulla on myös 2 ja 6 vuotta nuoremmat veljet joiden kanssa oon pelannut lätkää tai sählyä pihalla joka ikinen päivä, kun on pystytty. Eli käytännössä, joka päivä sen jälkeen kun vanhempi oppi kävelemään. Nuorempi tuli sitten ajallaan kans mukaan peleihin. 

"Nans Alatalo". En siis osannut edes sanoa omaa nimeäni oikein, mutta osasin tuolloin Lukossa ja myöhemmin myös NHL:n Phoenix Coyotesissa pelanneen Mika Alatalon nimen tarpeeksi hyvin.

Mummun kanssa jouluna. Pukki oli saanu mun toivomuslistan ja toi uuden kypärän ja luistimet.


Aloin itse virallisesti pelaamaan lätkää 6-vuotiaana, jolloin isä vei mut Jokereiden kiekkokouluun. Olin kuitenkin elänyt lätkää jo koko pienen ikäni ennen tätä. Soitin tämän tekstin tiimoilta äidilleni ja pyysin muistuttamaan taaperoikäisen Fransin jääkiekkoon liittyvistä tempauksista. Oon kuulemma just puhumaan oppineena pikkupoikana seissyt pelkissä kalsareissa ja isän vanha kypärä päässä kotona peilin edessä ja selostanut että "Nans Alatalo". En siis osannut edes sanoa omaa nimeäni oikein, mutta osasin tuolloin Lukossa ja myöhemmin myös NHL:n Phoenix Coyotesissa pelanneen Mika Alatalon nimen tarpeeksi hyvin.
 Katsoin ensimmäisen kokonaisen jääkiekkopelin yksin jo ennen kuin opin kävelemään. Mut kuulemma sai aina rauhoittumaan, jos telkkarista tuli lätkää. Mut vaan laitettiin telkkarin eteen istumaan ja katsoin koko pelin alusta loppuun ja olin hiljaa.

Katsoin ensimmäisen kokonaisen jääkiekkopelin yksin jo ennen kuin opin kävelemään.

Veskarin hommat kiinnostaa (minä vasemmalla). Keskellä serkkuni Lauri ja oikealla veljeni Aksel.


Peruskouluikäisenä viikonloppupelit vei kaiken ajan ja varsinkin koulunkäynnistä huolehtineella äidilläni on usein ollut pinna kireällä kahdentoista jälkeen sunnuntain ja maanantain välisinä öinä. Kahdeksaksi pitäisi mennä kouluun ja poikaa ei näy. Näistäkin huolimatta mua on aina kannustettu pelaamaan ja tuettu siinä, mitä mä haluan tehdä. Kotiintuloaikojen ja vähäisten unien aiheuttamasta kiukustakin selvittiin joka kerta. 

Koen olevani etuoikeutettu saadessani tehdä työkseni asiaa, joka on ollut suuri intohimoni koko elämäni ajan.

Frans #35