Aamupalapohdiskelua - Reseptivinkki

 

Terve kaikille! Kiekkokausi on jo hyvässä vauhdissa ja mikä hienointa, SaiPa on aloittanut vahvasti. Joukkueessa on hyvä työn teon ilmapiiri ja nyt saavutetuista voitoista huolimatta jokainen ymmärtää, että töitä on valtavasti edessä. Jatkuva kehitys on avainasemassa, jos halutaan pärjätä vielä kuukauden tai kahden päästä.

Kehityksen ja jokapäiväisen jaksamisen mahdollistamiseksi ravinto on todella tärkeää. Itse ajattelen ravinnon, levon ja palautumisen olevan tietyllä tavalla jopa tärkeämpää, kuin itse treenaamisen. Asiaa ei pidä käsittää väärin. Harjoittelu tietenkin on se aika, jolloin opitaan uutta, kehitetään taitoja ja kuormitetaan kroppaa. Kuormittavaan harjoittelu ja hallilla oleminen ei kauden aikaisena treenipäivänä vie kuitenkaan kuin 3-4 tuntia vuorokaudesta. Loput reilut 20 tuntia on ravintoa, lepoa ja palautumista. Jos tämän ajan käyttää huonosti on itse harjoittelu lähes hyödytöntä.

Itse en ole koskaan ollut aamupalaihminen.


Aamupalasta puhutaan usein päivän tärkeimpänä ateriana. Itse en miellä sitä yhtään sen tärkeämmäksi kuin lounasta tai illallistakaan. Yhtäkään näistä ei voi jättää väliin ja jokaisella on aivan yhtä tärkeää, mitä suuhunsa tunkee. Aamupala on kuitenkin monelle urheilijalle kokonaisvaltaisen ravinnon kompastuskivi ja tämän takia sen tärkeyttä on syytä korostaa. On paljon urheilijoita, jotka eivät aamutokkurassa jaksa alkaa valmistamaan kattavaa aamupalaa, vaan aamulla syödään hätäisesti jotain helppoa, kuten pari juustoleipää ja sokerimehua. Tämän jälkeen pitäisi kuitenkin jaksaa harjoitella useita tunteja ennen seuraavaa isoa ateriaa, joten hieman enemmän olisi ehdottomasti syötävä.

Itse en ole koskaan ollut aamupalaihminen. Aamulla herätessä ei oikeastaan koskaan ole oikeasti nälkä. Usein sunnuntain rauhallisina vapaa-aamuina syön aamupalan vasta tunnin tai puolitoista heräämisen jälkeen, kun ruoka oikeasti alkaa maistumaan. Kun ravintoasiat oikeasti alkoivat kiinnostamaan about viitisen vuotta sitten, aloin miettimään erilaisia keinoja parempaan aamuun. Aluksi sain leivän känttyrät vaihdettua mikropuuroon. Annoskoko suureni ja sain enemmän energiaa harjoitteluun. Lisäilin puuroon erilaisia makuja, kuten marjoja ja banaania, mutta lämmin puuro ei koskaan tuntunut siltä, että sitä tekisi aamulla mieli. Sen valmisteleminen aamulla alkoi myös muuttua vastenmieliseksi. Söin sitä väkisin vain täyttääkseni energiavarastoja harjoituksia varten.


Pari vuotta sitten tuorepuuron eli kylmän, esimerkiksi yön yli liotetun puuron tullessa "muotiin", päätin antaa sille mahdollisuuden. Puuro on helppo tehdä ja sen sekaan voi laittaa ihan kaiken saman kuin normaaliin puuroon. Lisäksi sen valmistelu jo edellisenä iltana on helpottanut aamuja oleellisesti, joten aikaa on jäänyt myös rauhalliseen kahvin hörppimiseen. Nyt pari vuotta kylmää tuorepuuroa syöneenä, voin ehdottomasti suositella sitä kaikille joilla on vaikeuksia aamutoimiensa kanssa. 

Tässä esimerkkiresepti tämänhetkisestä aamupalastani. Pitkälle on leivänkänttyröistä tultu.

Mantelimaitoa ja n.200g kaurahiutaleita. Nesteen ja hiutaleiden suhde niin, että koostumus on mieleinen. Kannattaa jättää hieman löysemmäksi hiutaleiden turpoamisen takia.
1-2dl pakastemustikoita
banaani 
3rkl mantelirouhetta

Sekoita kaikki keskenään ja liota jääkaapissa yön yli. Paista aamulla kananmuna tai kaksi ja lisää hyvien rasvojen lähteeksi esimerkiksi avokado.