Elokuva-arvio: Kauniista, mutta keinotekoisesta jännäristä kikkailu paistaa läpi

Terminal (Irlanti/Iso-Britannia/Hong Kong/Unkari/Yhdysvallat, 2018). Ohjaus ja käsikirjoitus: Vaughn Stein. Rooleissa: Margot Robbie, Simon Pegg, Max Irons, Dexter Fletcher, Mike Meyers. Kesto: 95 min. K-16

Margot Robbie nähdään monissa eri kuoseissa läpi Terminal-elokuvan. Max Ironsin näyttelemä palkkatappaja ihastuu tähän femme fataleen.

Terminal -elokuvan alku toimii vetovoimaisesti. Neonvaloista muodostuneita alkutekstejä seuraa kuvia jännitävästä arkkitehtuurista lähes barokkimaisella väripaletilla. Sitten kuviin astelee Margot Robbie, jolla on valkokankaan täyttävää karismaa ja ilmiselvästi oikeaa ainesta elokuvassa esiteltävän femme fatalen saappaisiin.

Sitten hiljalleen elokuvan onttous ja itsetyytyväinen kikkailu alkavat paistaa läpi.

On kahvilassa istuvat palkkatappajat (Max Irons ja Dexter Fletcher) jotka ovat karanneet jostakin ysärin lopun Tarantino-plagiaatista, kankeine sutkautuksineen ja sanakirjasta vilkaistunein vierassanoineen.

Hylätyn oloiselta asemalaiturilta löydetään kuolemaa tekevä opettaja (Simon Pegg) ja aseman talkkari, jonka mitättömän oloiseen rooliin on palkattu Mike Meyers. Roolitus, joka viestittää hälytyskellon lailla, että tämä mitätön hahmo on jotenkin tärkeä.

Tapahtumat sijouttuvat Frank Millerin Sin Cityn kaltaiseen liioiteltuun sarjakuvakaupunkiin, ja asematerminaaliin joka näyttää hylätyltä varastohallilta. Irtonaisilta tuntuvien tarinoiden yhdistävänä tekijänä saa toimia näyttävän Robbien näyttelemä nainen, joka nähdään monissa eri kuoseissa. Välillä nokkavana tarjoilijana, toisinaan eksoottisena tanssijana, mutta aina ison ja kasvottoman rikospomon lakeijana.

Paljastus ei ole paljastus, jos se on täysin uutta tietoa.

Juonta rakennellaan mahdollisimman monimutkaisella tavalla, kai hämätäkseen katsojaa uskomaan, että kyseessä on jotakin kekseliästä tai omaperäistä. Juonenkäänteiden tulemisen haistaa jo niin kaukaa, ettei niissä ole potkua. Paljastus ei ole paljastus, jos se on täysin uutta tietoa. Se ei silloin ole ansaittua. Kun juoni loppumetreillä lopulta kurotaan kasaan, selitetään se kuoliaaksi.

Terminal on siis hyvin nättiä katseltavaa ja tuntuu kunnianhimoiselta, mutta on selkeästi liian iso pala haukattavaksi ensikertalaiselle ohjaajalle Vaughn Steinille. Tämä on halunnut tunkea mukaan filosofiaa, symboliikkaa, seksiä, väkivaltaa ja mustaa huumoria hallitsemalla kaiken vain ulkopuolisesti.

Käsikirjoituksen teennäisyydestä paljastaa muun muassa maininta 1800-luvun kulttuurikriitikko John Ruskinin sepittämästä termista pathetic fallacy (säälittävä harhaluulo). Ruskinin idea oli osoittaa taideteosten tunteellinen falskius – ylitsevuotava kuvakielen käyttö.

Stein syyllistyy elokuvassaan tähän suurenmoisesti. Hän on tuntunut käyttäneen termiä, koska se on kuulostanut hyvältä, ymmärtämättä sitä laisinkaan.

Kaksi tähteä

Hyvää: Kauniita kuvia.

Huonoa: Käsikirjoitus. Ärsyttävä musiikki. Ontto.

Erityistä: Mike Myersin ensimmäinen näytelmäelokuvarooli 2010-luvulla.

TIMO ALHO