Elokuva-arvio: Salakuljettajan ja karvaturrin ensiseikkailu — Han Solon tarina on turvallisen ylivilkas ryöstöelokuva

Solo: A Star Wars Story (Yhdysvallat, 2018). Ohjaus: Ron Howard. Rooleissa: Alden Ehrenreich, Joonas Suotamo, Emilia Clarke, Woody Harrelson, Donald Glover, Thandie Newton, Phoebe Waller-Bridge, Paul Bettany. Kesto 135 minuuttia. K12.

Uusi Star Wars -elokuva kertoo salakuljettaja Han Solon (Alden Ehrenreich) syntytarinan ja kuinka hän tapasi parhaan kaverinsa Chewbaccan (Joonas Suotamo).

Uusista Disneyn tuottamista Star Wars -elokuvista tuskin yksikään on kohdannut yhtä paljon vaikeuksia ja epäilyä kuin Han Solo -hahmon syntytarina.

Elokuvan alkuperäiset ohjaajat Chris Miller ja Phil Lord saivat lähtöpassit kesken tuotannon. Tilalle tuotiin konkari Ron Howard, joka kuvasi valtaosan elokuvasta uusiksi.

Suurinta huolta on aiheuttanut Harrison Fordin korvaaminen nuorella ja suhteellisen tuntemattomalla Alden Ehrenreichilla. Nämä huolet osoitetaan nopeasti turhiksi.

Elokuva kulkee hyvin ja sopivalla määrällä huumoria. Howard tietää, miten isokin elokuva pidetään ketteränä. Ehrenreichiin tottuminen tutuissa saappaissa vie noin vartin, ja sen jälkeen hahmo muodostuu omakseen.

Solon pikkuviat ovat käsikirjoituksen puolella. Se on todella turvallisesti tehty. Han Solon tarinaa ei syvennetä erityisen rohkeasti.

Han viettää lapsuutensa rankalla Corellian planeetalla ystävänsä Qi’ran (Emilia Clarke) kanssa. Han päättää paeta, mutta lupaa tulla pelastamaan Qi’ran myöhemmin.

Aikuistuttuaan Han päätyy osaksi Beckettin (Woody Harrelson) rosvojoukkoa. Ura rikollisena vie planeetalta toiselle ja lopulta takaisin Qi’ran luokse. Tämä työskentelee nyt sadistiselle gangsterille Dryden Vosille (Paul Bettany).

Tarjolla on paljon mielenkiintoisia hahmoja, joita ei hyödynnetä kunnolla.

Solo on ylivilkas ryöstöelokuva, joka tuttuun Star Wars -tyyliin viilettää planeetalta toiselle tarjoillen toinen toistaan upeampia ympäristöjä. Elokuvan loppupuolella Kasdanin isä-poikakäsikirjoitustiimi on kompastua omiin juoniinsa.

Tarjolla on paljon mielenkiintoisia hahmoja, joita ei hyödynnetä kunnolla. Tällainen on esimerkiksi Donald Gloverin sinänsä hurmaava Lando, samoin Phoebe Waller-Bridgenloistava L3-37-droidi.

Emilia Clarke ei saa Qi´ran hahmosta juuri mitään muuta irti kuin hieman pilkettä silmäkulmaan. Mitään todellista romanssia tämän ja Hanin välillä ei aisti.

Parasta elokuvassa lopulta on Hanin ja suomalaisen Joonas Suotamon jo kolmatta kertaa näyttelemän Chewbaccan välinen suhde. Karvainen kaveri saa ensimmäistä kertaa elokuvissa oikeaa arvoa ja hahmon tarvitsemaa pohjustusta.

Tämä suhde on tärkeintä ja tyydyttävintä, mitä elokuva kaiken toiminnan lomassa onnistuu rakentamaan.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Han ja Chewie. Puitteet ja tekninen toteutus huippuluokkaa. Vauhdikas.

Huonoa: Turhan turvallinen käsikirjoitus. Huonosti hyödynnetyt sivuhahmot.

Erityistä: Solon ohjaaja Ron Howard näytteli yhtä pääosaa Star Warsin luoneen George Lucasinensimmäisessä studioelokuvassa Svengijengi -62.

TIMO ALHO