Kasarihirviö palaa valkokankaalle uudessa Predator-elokuvassa — Ensi-illoissa myös Papillonin uudelleenlämmittely ja Pepin luojan aikuistumistarina

The Predator (Yhdysvallat, 2018). Ohjaus: Shane Black. Käsikirjoitus: Shane Black, Fred Dekker. Rooleissa: Boyd Holbrook, Trevante Rhodes, Keegan-Michael Key, Olivia Munn, Sterling K. Brown, Alfie Allen, Thomas Jane, Augusto Aguilera, Jacob Tremblay, Jake Busey, Yvonne Strahovski. Kesto: 108 min. K-16.

20th Century Fox

Ohjaaja Shane Blackin mukaan uusi Predator ei ole uusintaversio eikä jatko-osa.

Vuoden 1987 Predator — saalistaja muistetaan yhtenä kasaritoiminnan määrittäneenä klassikkona. Predatorin erottivat muista pettämätön avaruusolennon suunnittelu ja taidokas jännityksen rakentaminen.

Menestystä seurasi muutama — parhaimmillaan mukiinmenevä — jatko-osa ja spin off. Nyt luvassa on taas yksi yrittäjä.

Ensimmäisessä Predatorissa näytellyt Shane Black tunnetaan parhaiten toimintakäsikirjoittajana. Hänen kynästään ovat peräisin muun muassa Tappava ase ja Long Kiss Goodnight. Black on myös toiminut nimettömänä kässäritohtorina kymmenissä jättielokuvissa.

Tällä vuosituhannella Black siirtyi myös ohjaajaksi muun muassa Iron Man 3 ja The Nice Guys -elokuvilla.

Black tuntuisi siis olevan täydellinen valinta uuden Predatorin ohjaajaksi. Hänellä on yhteistä historiaa elokuvasarjan kanssa ja kokemusta isosta toiminnasta.

Kaikki toimiikin melko hyvin niin kauan kun Black pitää sanailun tyypilliseen tapaansa piikikkäänä ja toiminnan käsinkosketeltavana.

Elokuvan tehosteilla kuorrutettu kolmas näytös on hyvin tavanomaista ja kyllästyttävää bulkki-actionia.

Mukana on kirjava, hyvä ja ehkä turhan suuri näyttelijäjoukko. Boyd Holbrookin rehvakkaasti tulkitsema, arvostaan riisuttu sotilas Quinn McKenna on selkeä päähahmo, kun monen muun hahmon rooli jää lähinnä vitsin kimmokkeeksi tai uhrilampaaksi.

Olivia Munnin hahmo on tasapainottamassa machoenergiaa, mutta hänenkin roolinsa muuttuu tylsästi tieteen ihmisestä toimintasankariksi. Sterling K. Brown näyttelee kieli poskessa elokuvan ihmispahista.

Tuttujen avaruusolentojen lisäksi liikkeellä on tällä kertaa geneettisesti muunneltu super-predator. Idea on turha. Ei kukaan varmasti pitänyt alkuperäisiä avaruuden metsästäjiä liian vaisuina.

Tällä kertaa vähemmällä olisi saanut enemmän. Tahto luoda suuri ja kaikkia miellyttävä toimintapläjäys vesittää toimivan näyttelijäjoukon humoristista dynamiikkaa ja yhä ikonisen pahiksen habitusta.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Nasevan hauska dialogi. Brutaali toiminta.

Huonoa: Tehosteiden täyttämä kolmas näytös.

Erityistä: Elokuva kohtasi juuri ennen ensi-iltaansa skandaalin, kun Olivia Munn ilmoitti studiolle, että yksi elokuvan pikkuroolissa esiintyvistä näyttelijöistä on tuomittu seksuaalirikollinen. Kyseinen rooli on leikattu pois.

Nordisk Film

Alba August näyttelee maailmankuulua lastenkirjailijaa Astrid Lindgreniä hänen elämänsä alkuvuosia käsittelevässä elokuvassa.

Nuori Astrid kertoo lastenkirjailijan aikuistumisesta

Nuori Astrid (Unga Astrid, Ruotsi/Tanska, 2018).

Ohjaus: Pernille Fischer Christensen. Käsikirjoitus: Kim Fupz Aakeson, Pernille Fischer Christensen.

Rooleissa: Alba August, Maria Bonnevie, Magnus Krepper, Henrik Rafaelsen, Trine Dyrholm, Björn Gustafsson, Maria Fahl Vikander.

Muun muassa hahmot Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli, Ronja Ryövärintytär ja Katto-Kassinen luonut Astrid Lindgren kuuluu maailman luetuimpiin kirjailijoihin.

Lastenkirjallisuuden grand old lady loi järkkymättömän perinnön. Hänestä kertova elämäkertaelokuva tekee varmaksi, että jokainen ymmärtää, kuinka vaikeasta ponnistuksesta oli kyse ottaen huomioon Lindgrenin lähtökohdat.

Elokuva seuraa nuoren, kirjoittamisesta kiinnostuneen Astridin (Alba August) astumista aikuisuuteen. Monin tavoin ikäisiään kypsempi tyttö sukeltaa aikuisuuden maailmaan ehkä turhan nopeasti.

Konservatiivinen ja uskonnollinen ilmapiiri sekä skandaali ajavat Astridin tekemään vaikeita päätöksiä, jotka lopulta muokkaavat loppuelämää ja antavat ainutlaatuisen perspektiivin maailman näkemiseen.

Nuoruuden koettelemuksista nousee jotakin taianomaista.

Ohjaaja Pernille Fischer Christensen yhdessä käsikirjoittajakumppani Kim Fupz Aakesonin kanssa käyttävät hyödykseen aitoja lasten kirjoittamia kirjeitä Lindgrenille.

Näillä luodaan teemat tarinan eri vaiheille. Ratkaisulla on myös vastustamaton tunteellinen vaikutus.

Pinnan alla - ja The Rain -sarjoista tuttu Alba August luo kokonaisvaltaisen henkilökaaren nuoresta ja viattomasta tytöstä maailmaa syvällisesti ymmärtäväksi naiseksi.

Ilman Augustin kaltaista hehkuvaa roolisuoritusta elokuva olisi voinut olla vaarassa muuttua tasapaksuksi henkilökuvaksi, joka nakkelee elämän käänteitä katsojalle taloudelliseen tahtiin.

Augustin roolisuoritus saa ymmärtämään, miksi Astrid Lindgrenistä tuli juuri se kirjailija, joka hänestä tuli.

KOLME TÄHTEÄ

Hyvää: Roolisuoritukset. Lasten kirjeiden käyttö.

Huonoa: Kuljettaa juonta eteenpäin hieman innottomasti.

Erityistä: Alba August on ohjaaja Bille Augustin tytär.

José Haro

Charlie Hunnam näyttelee vetämättömässä uusintaversiossa
vankisiirtolasta pakoa suunnittelevaa Henri "Papillon" Charrièrea.

Uusintaversio, jota kukaan ei pyytänyt

Papillon (Tšekki/Espanja/Yhdysvallat, 2018).

Ohjaus: Michael Noer. Käsikirjoitus: Aaron Guzikowski perustuen Henri Charrièren romaaniin.

Rooleissa: Rami Malek, Charlie Hunnam, Tommy Flanagan, Yorick van Wageningen, Roland Møller.

Kesto: 133 min.

Väärin perustein murhasta tuomittu murtovaras Henri "Papillon" Charrière (Charlie Hunnam) ja väärentäjä Louis Dega (Rami Malek) tapaavat matkalla vankisiirtolaan Guayanaan Ranskan siirtomaahan Etelä-Amerikassa.

Trooppinen helvetti ja yksinvaltiaan lailla hallitseva vankilanjohtaja Barrot (Yorick van Wageningen) koettelevat. Kaksikko solmii diilin. Papillon suojelee heiveröistä Degaa, jos tämä hoitaa mahdollisen pakoyrityksen rahoittamisen.

Jokaista pakoyritystä seuraa yhä pidempi eristysselliin sulkeminen. Puhutaan vuosista. Kaksikko kamppailee olosuhteiden ja mielenterveyden menettämisen kanssa, mutta lujaksi muodostuva ystävyys pitää ajatukset jatkuvasti vapaudessa.

Charlie Hunnam ja Rami Malekin eivät tietysti ole aikakautensa merkittävimpiä näyttelijöitä, kuten alkuperäiset vuoden 1973 version tähdet Steve McQueen ja Dustin Hoffman olivat.

Silti nämä onnistuvat tekemään vaivattoman oloisesti ehyet ja kiinnostavat roolisuoritukset.

Lupaavasti alkava kerronta ei ole aina kaikista vangitsevinta.

Jokaista jännittävää kohtausta vastaan on jaarittelevaa kerrontaa, jossa pyritään pääsemään vankien psyykeen ja kuvaamaan ajan kulumista. Tylsiksi kohtauksia ei ole tarkoitettu, mutta harmillisen usein ne sitä ovat.

Loppua odotellessa elokuvan toivoo huipentuvan esimerkiksi vellovaan paatokseen tai toimintakohtaukseen. Mutta seurattuaan miesten kulkemista läpi helvetin finaalista uupuu se suuren seikkailun tuntu.

Lopun finaalista uupuu suuren seikkailun tuntu. — Timo Alho

Kahdesta vangista ja katsojista on imetty elokuvan lopussa jo kaikki energia.

KAKSI TÄHTEÄ

Hyvää: Hunnamin ja Malekin toimiva kemia.

Huonoa: Liian unelias tahti.

Erityistä: Oikean Henri Charrièren kirja perustuu osittain omiin kokemuksiin.

Francesco Bellomo

David Hemmingsin näyttelemä pianisti joutuu keskelle psykopaattimurhaajan leikkejä Dario Argenton kulttiklassikossa.

Deep Red vie painajaisunen omaiseen transsiin

Deep Red — Verenpunainen kauhu (Profondo rosso, Italia, 1975).

Ohjaus: Dario Argento. Käsikirjoitus: Dario Argento, Bernardino Zapponi.

Rooleissa: David Hemmings, Daria Nicolodi, Clara Calamai, Gabriele Lavia, Macha Méril, Nicoletta Elmi.

Kesto: 122 min. K-16.

Dario Argenton elokuvat nauttivat Suomessa pitkään suorastaan salaperäistä kulttimainetta. Elokuvateattereille ne olivat liikaa ja vhs-aikakaudella leikkaamattoman version nähdäkseen oli jostain saatava käsiin bootleg-nauha.

Ne harvat erikoisnäytökset kärsivät ala-arvoisista filmikeloista.

Onneksi Argenton elokuvia on nyt restauroitu digitaaliseen muotoon ja nähdään vihdoin Suomen elokuvakankailla leikkaamattomana, kiitos Cinema Mondon levityksen.

Viime marraskuussa nähtiin Suspiria, joka on pian saamassa uusintaversion Call Me By Your Name -ohjaaja Luca Guadagninon toimesta. Nyt valkokankaille pääsee Argenton toinen merkkiteos Verenpunainen kauhu.

Elokuvan alussa jazz-pianisti Marcus Daly (David Hemmings) todistaa psyykikon verisen murhan. Hän alkaa jäljittää psykopaattia toimittaja Giana Brezzin (Daria Nicolodi) kanssa.

Kyseessä on psykologinen trilleri, joka lipuu kutkuttavasti psykedelian ja splatterkauhun välillä. Kaiken kruunaavat 1970-luvun hiustyylit, plyysit ja Goblin-yhtyeen proge-soundtrack.

Elokuvan kieroin nerokkuus löytyy siitä, kuinka kuolemissa käytetään hyväksi keinoja, joihin katsoja on voinut tapaturmaisesti törmätä omassa elämässään. Tämä samastuttavuuden tehostaminen saa olon tukalaksi, koska se voi muistuttaa itse kokemasta kivusta.

Argento luo täysin käsittämättömiä ja absurdeja kohtauksia ja rikkoo perinteisen narratiivin sääntöjä vain shokeeratakseen katsojaa.

Tämä levoton ajatuksenjuoksu saattaa katsojan epämiellyttävään, mutta samalla lumoavaan tilaan — painajaisunen omaiseen transsiin.

Verenpunainen kauhu kuuluu ehdottomasti italialaisten Giallo-filmien keskeisimpiin teoksiin. Se on kaunista, kauhistuttavaa, häiritsevää ja kiehtovaa.

Kyseessä on lähes pakkomielteisen ohjaajan alitajunnan ryöppyä.

NELJÄ TÄHTEÄ

Hyvää: Kiehtoo häiriintyneellä otteellaan.

Huonoa: Ajan hammas on hieman nakertanut uskottavuutta.

Erityistä: Ohjaaja Daria Argento ja pääosan Daria Nicolodi ovat ohjaaja-näyttelijä Asia Argenton vanhemmat.

AIHEET

TIMO ALHO