Kirja-arvio: Jukka Behmin uutuusromaani kertoo pahasta uskosta: Aiheesta, joka on nähty jo aika monesti

 

Tammi

Kirja-arvio: Jukka Behmin uutuusromaani kertoo pahasta uskosta: Aiheesta, joka on nähty jo aika monesti

Joukko nuoria uskovaisia, tiivis uskonnollinen ryhmä ja karismaattinen johtaja. Lopputuloksena tragedia ja kaikkien kärsimys. Tästä koostuu Jukka Behmin uutuusromaani Eikä yksikään joka häneen uskoo. Olisikohan tämä tarina luettu ja nähty jo aika monesti?

Kirjan päähenkilö Henri on vässykkä. Hän on asunut nuoruutensa kovasti Kouvolalta vaikuttavassa kaupungissa nimeltä Kuusava, jonne pääasiasiallisesti romaanin tapahtumat sijoittuvat. Jonkun verran myös nykyaikaan, jossa Henri toimii Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkijana, vaikkei usko enää jumalaan.

Kirjassa on 400 sivua, lähes puolet liikaa.

Romaanissa käydään siis matka Henrin uskonnollisesta nuoruudesta keski-ikäisyyteen, jota koko ajan varjostaa tappo. Lukija voi sitten pohtia, liekö Henrin tahdottomuus ja elämässä ajelehtivuus johtuu tuosta nuoruuden tragediasta. Ärsyttävä tyyppi päähenkilö joka tapauksessa on; hän ei tunnu osaavan päättää elämässään mitään, ei edes sitä uskooko pappina ja teologian tutkijana jumalaan.

Kirjassa on 400 sivua, lähes puolet liikaa. Kirjassa on paljon turhanpäiväistä jaarittelua, joka ei oikeastaan palvele kirjaa mitenkään.

Ehkä se johtuu siitä, ettei Behm oikein tunnu tietävän mitä tarinaa hän haluaa kirjassaan kertoa. Onko tämä rakkaus- vai rakkaudettomuustarina, onko kyseessä uskonnollisen kasvun ja epäilyn kuvaus, kertomus ystävyydestä vaiko rikoksen ja rangaistuksen pohdinta? Ikuisen syyllisyyden problematiikka? Vai mitä tämä on?

Nähtävästi vähän kaikkea tuota ja siksi liian pitkä ja aika ajoin uuvuttava. Kirja pyrkii myös olemaan syvällisempi kuin se on. Kirjan keveyden todistaa viimeistään mielestäni lähes banaali loppu täysin turhine latinankielisine lainauksineen (löytyy myös muualta kirjasta). Mitä ne kirjassa tekevät, niitä ei motivoida mitenkään? Kirjassa on myös joitain melkoisen epäuskottavia kohtia liittyen tehtyyn tappoon.

Usko tuo tämän kirjan perusteella ihmiselle pelkkää pahaa, kenellekään kirjan henkilölle ei käynyt erityisen hyvin. Uskon pahuudesta ja turmiollisuudesta on kirjoitettu Suomessakin metritolkulla kirjoja. Kuvauksen kohteina ovat usein olleet ääriliikkeet tai tiukkapipoiset lahkot. Ne eivät kuitenkaan anna koko kuvaa uskonnollisuudesta ja uskosta.

Mikko Jämsén

Hyvää: Pituudestaan huolimatta ihan viihdyttävää lukea

Kehitettävää: Paljon käsitelty aihe, voiko siihen kuinka paljon tuoda uutta?

Erityistä: Fiktiivinen kaupunki Kuusava, jonka tuntomerkit voivat sopia aika hyvin Kouvolaan

 

AIHEET