Syrjähyppyjä, rattijuopumus, juomisputkia — Jouni Hynysen Muistikuvia-kirja kertaa tarinat biisien takana, mutta lööppimateriaalin alta löytyy kiinnostavampi Kotiteollisuuden henkilökemian historia

Jouni Hynynen: Muistikuvia. Tunnustuksia Kotiteollisuuden sanoitusten takaa. Like 2018, 284 s.

Avioeroihin johtavia syrjähyppyjä, maksa-arvoja vaarallisiksi nostavia juomisputkia, rattijuopumus.

Jouni Hynysen sukellus laatimiensa laulutekstien syntyhetkiin on paljastuskirjallisuutta, joka olisi sellaisenaan valmista iltapäivälehtien lööppimateriaaliksi ja joka on tuttua rockmuusikkokliseistä.

— Kilpaillaan siitä, kenellä on kovimmat jälkeiset, ja tämän laulun henkilöllä on ilmeisesti aika kovat.

Kotiteollisuuden keulahahmon uutuuskirja Muistikuvia on paljon niitä enemmän. Hynysen tarinat ovat ennen muuta jäsentynyt matkakuvaus raskaan rockin yhtyeen henkilökemiasta, hitsautumisesta bändiksi ja miesyhteisön työn etiikasta. Kaikki muu on metallin työstämisestä syntynyttä roisketta.

Kirja avaa Hynysen kirjallista makua sekä lauluntekstien kuuntelijana että kaunokirjojen lukijana.

Muistikuvia on tuhtia pureskeltavaa. Kirja niputtaa Kotiteollisuuden diskografian, niin albumit kuin EP:tkin, ja tavaraa on ehditty takoa raskas lasti yli 20 vuoden aikana. Hynynen käy tekstinsä läpi kronologisesti, ja muisti on valikoiva. Se toimii paremmin ja tarinoi enemmän nykyaikaan tultaessa.

Tekstittäjänä Hynynen on kuin kuka tahansa kirjailija. Hän varastaa, minkä ehtii, ja vain parhailta. Ismo Alanko Sielun Veljineen oli suurin vaikuttaja aluksi, nyt kovin on Radiopuhelimien J.A. Mäki.

Muistikuvia kertoo myös musiikin ja varsinkin riffien syntymisestä, mutta erityisen suorasukaisesti kirja avaa Hynysen kirjallista makua sekä lauluntekstien kuuntelijana että kaunokirjojen lukijana. Kalevala ja Raamattu ovat perusta, päälle kasautuu kotimaisia runoilijoita sukupuoleen katsomatta.

Jouni Hynysen uutuuskirja Muistikuvia katsoo Kotiteollisuuden biisisanoituksien taakse ja tarjoaa näkökulmia myös tulevan levyn laululyriikkaan.

Hynynen muistelee avoimesti ja rehellisen oloisesti. Perhelomalla hän oli etäinen, työhön pakeneva isä. Töissä hän on ollut kaikesta päättävä ja kaiken saneleva diktaattori. Krapula kirjautuu lauluihin, samoin rakkaus, jonka myötä vihervassariksi tunnustautuva Hummer-kuski on avautunut elämälle.

Laulutekstien taustoittamisen ohella Muistikuvissa kiinnostaa Lappeenrannan 1990-luku, jonne kirja vie vanhempien levyjen mukana. Pussikalja veti Jounin pois juoksutreeneistä, eikä bänditiloja ollut helppo löytää. Kaupunki oli parikymppiselle soitonharrastajalle ankea. Sieltä halusi vain pois.

Biografinen todistajanlausunto muistuttaa toisesta aikalaisesta: Mokoman Marko Annalanfiilikset runsas vuosi sitten ilmestyneessä autofiktiossa Värityskirja olivat samansuuntaiset. Metalliveljet soittivat tiensä kiittämättömästä kaupungista listakärkeen ja lopulta suosituksi myös kotinurkillaan.

Hynynen on kirjallinen eläin. Hän on kirjoittanut ja lukenut paljon. Muistikuvia palaa julkaisuihin ennen ensimmäistä romaania (2016), jonka jälkeen itse odotin ja toivoin lisää kaunoa. Laululyriikan selitysoppi on toisenlainen, mutta mainio tapa saada lisätietoa muusikon kirjallisesta kehittymisestä.

Hyvää: Hynynen tarinoi suoria sanoja henkilökohtaisista asioista.

Huonoa: Kertoo myös musiikin synnystä, mutta mukana ei ole äänikirjaa.

Erityistä: Sisältää sananselityksiä vielä julkaisemattomalta uutuusalbumiltakin.

PETTERI VÄRTÖ