Ammattilaisuus seuratyön vihollisena

Seuran toimistolle kantautuu aika usein viestiä, joka ilmentää aikojen ja ajattelutavan muutosta. Meiltä kysellään tai meitä osoitellaan kysellen "mitä seura on ajatellut..." tai "miksi seura ei ole..." tai "eikö seuran kuuluisi...". Vastapalloksi voi heittää kysymyksen, kuka on seura ja kenen on vastuu sen aikaansaannoksista? Seura ei ole palveluyritys, se ei tuota voittoa itselleen tai tekijöilleen. Seura on sen jäsenistö ja sille tuotettua toimintaa, jossa vapaaehtoisuus ja osallistuminen ovat perusolettamuksia. 

Ammattiurheilu, urheilun showbisnes ja median loputtoman yksipuolinen kiinnostus vain ammattilaisurheiluun sekä valtalajeihin on tuonut monipuolisen seuratoiminnan ylle pysyviä pilviä. Voittaminen on osallistumista tärkeämpää ja menestystä tavoitellaan aika merkittävienkin riskien kautta. Fokus on pääsarjojen ja edustusjoukkueiden menestyksessä, junioritoiminta jää helposti vuosikertomusten ja juhlapuheiden sanahelinäksi. Aito seuratoiminta on jaettua iloa ja osallistumista kaikilla toiminnan tasoilla, ei osoittelua ja vaatimista, vaan aloitteellisuutta ja vastuun ottamista. Siinä vaiheessa, kun seura muuttuu osakeyhtiöksi, ollaan toisella tiellä ja seurasta on jäljellä vain logo jos sitäkään. Yritykseksi muuttuneista seuroistakaan ei mitään menestystarinoiden eeposta pääse kirjoittamaan, konkursseja ja taloussotkuja sen sijaan riittää jatko-osaksi asti.

Ihminen on itsekäs olento, ja aika vähissä ovat ne tekijät, joilla ei oma lehmä ole ojassa, oli kyse sitten työstä tai vapaa-ajasta. Seuratoiminta kiinnostaa juuri niin pitkään kuin se omaa perhettä koskettaa, ja sinäkin aikana "seurasta" nähdään juuri se ruutu, jossa oma pikku kullanmuru temmeltää. Seuroilla on kuitenkin omien kaupunkiensa hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden kannalta keskeinen rooli. Jos kaikkien Suomen kaupunkien kolme aktiivisinta seuraa lakkautettaisiin, syntyisi siitä syvä ja pitkävaikutteinen sosiaalinen kriisi. Tämä ahaa-elämys pitäisi saada leviämään niin yksittäisten toimijoiden, liike-elämän kuin kunnallisten päättäjienkin keskuuteen nykyistä paremmin.

Kouvolassa ollaan moneen muuhun paikkakuntaan verrattuna vahvoilla. Kaupunki haluaa kutsua itseään urheilukapungiksi, seurojen päättäjät ovat kavereita ja ne tukevat aidosti toistensa toimintaa. Taustaorganisaatiot ja kaupungin liike-elämä on vahvasti kaupunkinsa urheilu- ja seuratoiminnassa mukana. Moni muu kaupunki voi ottaa mallia Kouvolasta, mutta myös kouvolalaisten on laajennettava omaa perspektiiviään. Urheilukaupungin onnistumista ei mitata KooKoon sijoituksena Liigassa tai Kouvojen menestyksenä Korisliigassa. Onnistumisen ydin piilee hienoissa junnutapahtumissa kuten perjantaina alkavassa Tykkimäki-turnauksessa, aktiivisten jäsenien määrässä ja toimivassa vapaaehtoisuuteen pohjautuvassa organisaatiossa, joka ymmärtää kokonaisuuden ja malttaa rakentaa mieluummin laajaa pohjaa kuin hetkellistä terävää kärkeä.

Kuinka monta kertaa kiekkoleijonienkin kohdalla joku arvoturnaus on hävitty median sivuilla jo etukäteen, kun suuret ammattilaisvahvistukset ovat jääneet tulematta. Ja lähes poikkeuksetta näissä tilanteissa on yllätytty positiivisesti yhteenhitsautuneen ja kurinalaisen JOUKKUEEN menestyessä ilman supertähtiä. Ihan sama logiikka toimii seuratoiminnassakin - hyvä henki, vastuunkanto ja kaikkien huomioiminen ovat tie menestykseen eikä suinkaan mikään tulppa sankariteoillekaan. Huippu-urheilu voi hyvin, jos sen taustalla on laaja ja ilmapiiriltään kannustava ruohonjuuritaso ja harrastetoiminta. Talkootyö on kestävää kulttuuria, ammattilaisurheilu taas raakaa bisnestä, jota on vaikea saada pitkäjänteisesti tuottavaksi.

Suomi täyttää kohta sata vuotta. Sitäkään tarinaa ei olisi syntynyt, jos edelliset sukupolvet olisivat vaatineet korvauksia panoksestaan tai olisivat vierittäneet vastuuta naapurille. Kaikkia tarvittiin silloin, ja kaikkia tarvitaan edelleen. Seurat eivät ole palveluyrityksiä, vaan toiminnan mahdollistajia. Siinä on iso ero.

Koripallon ja osallistumisen riemua kaikille Tykkimäki-turnauksen osallistujille ja aikaansaajille!

Eero