Kahden joukkueen loukussa

Pelaaminen kahdessa eri joukkueessa koripallokauden aikana on välillä melkoisen raskasta. Kouvolassa pelattiin tällä kaudella ensimmäistä kertaa miesten Divisioona 1A:ta Korikouvojen johdolla. Edelliset vuodet Korikouvot on pelannut sarjatasoa alempana Divisioona 1B:ssä. Hyppäys A-divisioonaan ja valtakunnan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle tiesi kovatasoisempia pelejä sekä hienon mahdollisuuden nuorille Kouvoille kehittyä paremmiksi pelaajiksi.

 

Itse olen ollut niin mahtavassa tilanteessa, että onnistuin jo syksyllä murtautumaan Kouvojen korisliigajoukkueen rotaatioon pelaten 18 minuutin keskiarvolla ottelua kohden. Näiden korisliigaminuuttien lisäksi peliaikaa on kertynyt divarissa keskimäärin 32 minuuttia ottelua kohden. Ja korismatsihan kestää sen 40 minuuttia ilman jatkoaikoja.

Severi oli Korikouvojen ykköspelinrakentaja koko kauden. Kuva: Tuomo Tulokas

Divarissa saavutimme paikan kahdeksan parhaan joukkueen pudotuspeleissä, joissa kohtasimme sarjaykkösen, HBA-Märskyn Helsingistä. Pudotuspelipaikka tiesi rankkaa ohjelmaa niin fyysisesti kuin henkisestikin, sillä syntynyt maaliskuinen otteluruuhka oli melkoinen. Yhdentoista päivän aikana pelasin kahdeksan ottelua, joista neljä oli Korisliigaa ja neljä Divisioona 1A:n pudotuspelejä. Kuormaa ei yhtään keventänyt se, että kaksi korisliigaotteluista oli melkoisen bussimatkan päässä - yksi Kauhajoella ja toinen Joensuussa. Nämä pitkät, aamuyöhön asti venyvät, matkat ovat urheilijalle hankalia, varsinkin tällaisen peliruuhkan keskellä.

 

Esimerkiksi voisi nostaa maaliskuun toisen viikonlopun, jonka lauantaina Kouvot kohtasi Karhun Kauhajoella klo 17.00. Otteluhan kestää reilut kaksi tuntia, ja siihen päälle tulevat vielä jälkitoimet, suihkut jne. Joukkue on siis valmiina syömään noin 19.30, ja tämä puolestaan tarkoittaa kotimatkalle lähtöä puoli yhdeksän maissa. Kotona Kouvolassa ollaan viiden ja puolen tunnin ajon jälkeen, eli kahden aikaan aamulla. Sunnuntaina Korikouvot sai vieraaksi HBA-Märskyn divarin pudotuspelien toisella kierroksella. Kauhajoelta paluun ja sunnuntain pelin ylösheiton väliin jäi kokonaista viisitoista tuntia. Ja 36 tuntiin mahtui siis yksitoista tuntia bussissa sekä kaksi peliä, joissa minulle kertyi yhteensä 49 peliminuuttia.

Severi otti lokakuisessa Kataja-pelissä sairastelleen Tuomas Hirvosen paikan. Kouvot voitti ja Severi valittiin joukkueensa parhaana pelaajana. Kuva: Mikko Tahvanainen

Tähän tempoon on kuitenkin opittu ”Kouvot Akatemiassa” suhtautumaan positiivisin mielin, ja näen tilanteen hienona mahdollisuutena, kun saan pelata kovatasoisia pelejä, kehittyä yksilönä osaavassa valmennuksessa ja voin testata omia rajojani. Otteluruuhkissa opin syömisen, nukkumisen ja kehonhuollon tärkeyden palautumisen kannalta. Voin kertoa, että välillä on pitänyt syödä melkein kahden Severin edestä, että jaksoin painaa kaikki pelit loppuun asti.

 

Lopputuloksena kesän koittaessa on kuitenkin selvää, että tämän rumban jälkeen olen ainakin henkisesti parempi urheilija. Ja riittävän palautumisen jälkeen luultavasti fyysisestikin.

 

#11 Severi Kaukiainen