Vieraspelipäivän sapluuna

Elämäni ensimmäinen blogikirjoitus 47-vuotiaana. Viimeisen kuuden vuoden aikana on tullut kirjoitettua paljon koripallosta, ensin urheiluuutiset.comin nettisivuille noin vuoden ajan, jonka jälkeen Kouvoille viisi vuotta. Matka Kouvojen kanssa jatkuu edelleen. Tietty rutiini kirjoittamiseen, ainakin koripalloon liittyen, lienee syntynyt näiden vuosien aikana, mutta että blogia? Mielen valtaa epäilys ja usko omaan tekemiseen on hieman koetuksella. Annetaan kuitenkin mahdollisuus, ja katsotaan mitä tästä tulee.

Kouvojen miesten edustusjoukkue pelaa korisliigakauden 2017-2018 runkosarjassa 20 vierasottelua. Nämä voidaan karkeasti jakaa kolmeen kategoriaan: lähi-, keski- ja kaukomatkoihin. Lähipelejä väännetään Kotkassa, Espoossa sekä Helsingissä ja keskimatkan pelejä Salossa, Nokialla sekä Tampereella. Maanmainiot kaukomatkat tehdään Uuteenkaupunkiin, Joensuuhun, Kauhajoelle ja Lapualle. Tuttu kuljettajakaksikko jo vuosien ajan, V-P ja Juhani, kuljettaa karavaania turvallisesti halki Suomen Laurilan mainioilla linja-autoilla.

Otan tähän blogiin esimerkiksi viime viikon keskiviikon vieraspelimatkan Nokialle. Keskivertomatka keskivertoaikatauluineen keskellä viikkoa. Joukkueenjohtaja Sampsa Huttunen on laatinut aikataulun ja matkastrategian kuntoon kuuden vuoden rautaisella kokemuksella. Matkaan lähdetään kokoonpanolla: kolme valmentajaa, yhdeksän pelaajaa, kolme staffilaista ja bussin puikoissa Juhani. Staffista mukana lisäkseni fysioterapeutti Jari Kähärä ja hieroja Mikko Paajanen.

Joukkue suorittaa aamupäivällä Jatke Areenalla viimeistelyharjoituksen illan otteluun ja pelaajat ottavat lisäksi heittoja tuttuihin koreihin. Tarvittaessa valmennusjohto pitää myös videopalaverin ennen bussiin pakkautumista. Pelaajat vastaavat siitä, että ottavat mukaansa henkilökohtaiset tavaransa ja pelikengät. Valmentajille tärkein lienee puku ja fläppitaulu. Staffi vastaa kaikesta muusta.

Bussissa kajahtaa huuto "everybody got shoes" ja liikkelle lähdetään suunnitellusti kello 12.45. Ensimmäinen pysähdys viisi minuuttia myöhemmin Kouvolan keskustassa. Yhteinen lounas nautitaan Amarillon seisovasta pöydästä. Tällä kertaa Sampsa ei pääse työkiireiltään mukaan Nokialle, mutta tunnollinen joukkueenjohtaja on Amarillossa toivottamassa joukkueelle onnea illan otteluun. Pelaajien lautasilla on isoja annoksia ruokaa, ja joillain pelaajilla on oikeasti isoja annoksia edessään...

Lounaan jälkeen alkaa matkan ensimmäinen varsinainen etappi. Useampi tunti linja-autossa istumista tai makaamista neljän penkin strategialla. Osa seurueesta nukkuu, valtaosalla on kuulokkeet korvillaan, joku näppäilee kännykkää tai tablettia ja kuka tekee mitäkin. Menomatkalla pelaajat haluavat olla paljon omissa oloissaan ja mitä ilmeisimmin keskittyä kukin tavallaan edessä olevaan otteluun.

Pälkäneen Aapiskukko kello 15.45 ja lyhyt tauko ennen saapumista Nokialle. Aapiskukko on ainakin meillä suosittu pysähdyspaikka kun olemme menossa Pirkanmaalle tai Pohjanmaalle. Jotkut sijoittavat euroja Subwayn tuotteisiin ja toiset ostavat kaupan puolelta juomaa tai pientä, kohtuullisen terveellistä, purtavaa.

Matka jatkuu kello 16.00 eikä pelaajia päästetä enää tässä vaiheessa ummistamaan silmiään. Itse kuuntelen aina ennen pelipaikkakunnalle saapumista noin 30 minuuttia musiikkia. Kuulokkeet korville, volyymia vähintään riittävästi ja raskasta musiikkia korvakäytäviin. Itselläni on tietty muutaman kymmenen biisin vakio joista valitsen aina mielialaan ja tilanteeseen sopivat fiiliksen nostattajat. Vaikka ei itse pelaakaan niin jotenkin sitä vain haluaa hakea oikeata fiilistä ennen pelipaikkakunnalle saapumista. Minulle se tapahtuu musiikin kautta.

Kello lyö 16.45 ja Laurilan bussi kaartaa Nokian palloiluhallin tuttuun pihaan. Juhani ja Sampsa ovat tehneet piirun tarkkaa työtä jälleen kerran. Nokian palloiluhallilla on melko hyvät pukuhuonetilat ja näin staffille sekä pelaajille on omat pukuhuoneensa. Osa pelaajista tekee ulkona pienen kävelylenkin ennen sonnustautumistaan peliasuun ja toiset vääntävät mustaa pelikuosia päällensä saman tien ja suuntaavat kentälle ottamaan heittoja. Valmentajat tekevät viimeisiä viilauksia pelisuunnitelmaan ja muu staffi tekee tuttua työtä: jalkojen teippaamista, hierontaa ja paikkojen avaamista, juomapullojen ja vesitonkan täyttöä, salaisen kaavan mukaista Gatorade-juomaa, jatkojohtoja pistorasioihin, peliasujen jakamista pelaajille, pyyhkeet penkeille ja sitä rataa.

Kello 17.45 kaikki palaavat pukukoppiin. Joukkueella on aina 45 minuuttia ennen ottelun alkua viimeinen yhteinen palaveri jossa kerrataan illan pääteemat sekä tehdään viimeiset viilaukset ja muistutetaan tietyistä ottelukohtaisista asioista. Palaverin päätteeksi pukukopin koosta riippuen joko soikio tai jonkinlainen ameeban muotoinen huddle - yhteishali - ja "Kouvot" huuto ilmoille. Tässä vaiheessa pelin alkuun on hieman yli 30 minuuttia.

Ennen palaveria suoritetaan pelaajakohtainen alkulämmittely kukin tavallaan ja palaverin jälkeen siirrytään joukkuekohtaiseen lämmittelyyn. Pelaajat soljuvat palaverin jälkeen pukukopista kentälle ja läpyt vaihdetaan pukkarin ovella. Allekirjoittaneelle ja Thomas "Täystuho" Gipsonille muodostui jo pari vuotta sitten, mestaruuskauden alussa, yhteinen traditio tähän vaiheeseen. Täystuhon lähtiessä pukukopista viimeistä kertaa ennen ottelua teemme miehekkään väkevän halauksen, muille pelaajille pelkkä läpy riittää. Kerran unohdin tämän halausvaiheen kunnes kuulin murahduksenomaisesti nimeni maininittavan selkäni takana. Ei ole sen jälkeen enää unohtunut.

Illan ottelu BC Nokia - Kouvot alkaa täsmällisesti kello 18.30. Nokia on tunnettu jo vuosikausia kovana puolustusjoukkueena joka on todella paha vastustaja varsinkin kotisalissaan. Näätien uusi faniryhmä "Alakulma" hakkaa "hulluna" rumpujaan kannustuslaulujen säestyksellä ja saa koko katsomon kannustamaan äänekkäästi omiaan. Katsomo on todella lähellä pelikenttää, ja se yhdessä äänekkään kotiyleisön ja näätien kovan puolustuksen, tulee tekemään illasta meille vaikean. Se tiedetään jo etukäteen. Onneksi Kouvojenkin kannattajia on kymmenkunta paikalla tasapainottamassa tilannetta.

Aloitimme kuitenkin ottelun vahvasti ja olimme hetken kuskin paikalla, mutta Nokian ensimmäinen aikalisä muutti kaiken. Nokia tuli yhdeksän pisteen takaa ensin rinnalle ja kohta ohi. Kävimme hiuksen hienosti köysissä, mutta ennen puoliaikaa nousimme mukaan peliin. Puoliajalle lähdettiin kolmen pisteen tappioasemassa (42-39). Ensimmäinen puoliaika selvittiin ja ylläpidettiin mahdollisuus taistella toisella puoliajalla ottelun voitosta vaikka oma peli ei ensiminuutteja lukuun ottamatta ollut kovin vakuuttavaa.

Toisen puoliajan alkuun Nokia sai pienen irtioton, mutta sekin onnistuttiin kuittaamaan ja viimeiselle tauolle lähdettiin neljän pisteen takaa (68-64). Ottelun fyysisyys ja kova vauhti alkoi näkyä viimeisellä jaksolla heittojen kolistessa aiempaa enemmän rautoihin ja pienten virheiden lisääntyessä. Kouvot tuli kuitenkin jaksolle päättäväisesti nykäisten välittömästi kymmenen pisteen runin (68-74) vajaassa neljässä minuutissa. Nokian aikalisä kuitenkin pysäytti hyvän vaiheemme.

Nokia tuli mukaan peliin ja lopulta käsillä oli varsinainen trilleri. Viimeiset pari minuuttia tuntuivat kestävän iäisyyden ja sen aikana koettiin vuoristoratamaisesti kaikki tunneskaalat. Välillä riemua ja toisinaan tuskanomaista kouristelua. Ottelu päättyi lopulta meidän pisteen voittoon (79-80) vaikka Nokia saikin ottelun viimeisen hyökkäyksen ja heiton. Loppusummerin soidessa huikean hieno fiilis ja meidän kenttäpäädyssä hymyileviä kasvoja. Totuuden nimissä ottelu olisi voinut kääntyä kummalle joukkueelle tahansa.

Ottelun jälkeen läpykierros hienoille kannattajillemme kentän laidalla, pelaajilla vielä lihashuoltoa ja suihkuttelua, joku pelaajista antaa kommentteja paikallislehdistöön, staffilla omat ottelun jälkeiset työnsä ja päävalmentajalla sekä ottelun avainpelaajalla lehdistötilaisuus. Tällä kertaa meillä lehdistötilaisuudessa Jamie Skeen ja Jyri Lehtonen. Kamat kasaan, bussin lastaus, henkilöiden laskenta ja liikkeelle. Tässä vaiheessa ei enää pelaajien kenkiä varmisteta.

Ottelun jälkeinen päivällinen pyritään nauttimaan mahdollisimman nopeasti joten pysähdymme heti Pirkkalan ABC:llä. Samassa paikassa on myös joukkueemme faneja ruokailemassa joten hymyssä suin vaihdamme hieman ajatuksia pelin ja voiton tiimoilta. Salaatit salattipöydästä ja ennakkoon tilatut valmiit annokset, tällä kertaa härän lehtipihvi, pöytään. Ruoka jaetaan pöytiin normaalissa järjestyksessä: pelaajat, valmentajat ja staffi. Ruokailun jälkeen pikainen pyörähdys kaupan puolella ja takaisin bussiin.

Paluumatkalla ei tällä kertaa pysähdytä, mutta kaukomatkoilla myös paluumatka sisältää lyhyen pysähdyksen. Saavumme tutun Jatke Areenan pihaan vuorokauden jo vaihduttua kello 00.45. Pelikamat pukukoppiin ja kukin omille teilleen kotiin. Nokialta paluuaika on vielä ihan inhimillinen, mutta osaltani otteluraportin kirjoittaminen jää myöhempään ajankohtaan kuitenkin vielä saman vuorokauden puolella. Välissä pitää käydä ensin hoitamassa siviilipuolen työt. Esimerkiksi Pohjanmaalta palataan arkipelin jälkeen noin kolmen aikaan aamuyöllä. Kotona olen tältä reissulta noin yhdeltä. On turha yrittää nukahtaa heti sillä voiton jälkeinen huumaavan loistava fiilis on vielä päällä. Netflix päälle ja hetki television parissa ennen nukkumaan menoa. Taas kerran on takana yksi erinomainen reissu hienon porukan matkassa ja muisto jota voi myöhemmin muistella kiikkustuolissa.

Koristerveisin

Niko